Suurilta aalloilta rauhallisemmille

Lähde: 

Mökkireissulta palattuani lupauduin ensitöikseni koiravahdiksi äitini huusholliin. Olin ollut vahtimassa talossa majailevaa koirakaksikkoa aiemminkin, aina silloin, kun talon isäntäväki oli tarvinnut apua työkiireiden tai muiden menojensa vuoksi. Heräsin puolenpäivän aikaan, talo oli hiljainen ja koiratkin nukkuivat vielä. Kävelin keittiöön, latasin kahvinkeittimen ja istahdin pöydän ääreen odottamaan kahvin valmistumista. Hetken kuluttua koiratkin tassuttelivat keittiöön.- No niin karvakamut, eiköhän lähdetä käymään pihalla, täräytin ilmoille. Koirat näyttivät ymmärtävän sanoman ja säntäilivät iloisesti ulisten pitkin asunnon käytäviä.
Riemukkaan ulkoiluhetken jälkeen koirat vetäytyivät vähin äänin päiväunille. Kahvinkeittimen ajastettu virtakytkin oli tehnyt ulkoilun aikana tehtävänsä. Kahvi oli haaleaa ja kitkerän makuista. Päätin mennä suihkuun. Sekoitinsuihku puski lämmintä vettä suuttimestaan, vesi valui ihoani pitkin varpaisiin asti. Suljin silmäni ja hieroin shampoota hiuksiini. Uppouduin tunnelmaan. Nautinto jäi lyhyeksi koirien intensiivisen ja kiivastahtisen haukahtelun vuoksi. Oli pakko lähteä tarkistamaan tilanne. 
Joku astui ulko-ovesta sisään. Pysähdyin hetkeksi kuulostelemaan. Koirien haukunta muuttui iloiseksi vinkumiseksi, tulijan täytyi olla niille tuttu. Keittiöön saavuttuani yllätyin totisesti: pöydän ääressä istui mies ilman paitaa. - Tiõrv! hän tervehti iloisesti.- Tiõrv, tiõrv! vastasin tervehdykseen. - Totta sitä tänään lähetään hillamettään? paidaton kesämies kysyi. - Taitaa olla hillat vielä raakoja näillä palkisilla, vastasin.
Illan tullen talon isäntäväen palattua reissusta kotiin lähdettiin Ilen kanssa tarkistamaan hillapaikkoja. Ile ehdotti, että lähdettäisiin reissuun minun autollani. Ei minulla ollut mitään suunnitelmaa vastaan, kun tiesin, että Ilen auton ilmastointilaite oli sanonut sopimuksensa irti Sodankylän kieppeillä. Autossa oli ollut kuulemma niin kuuma, että Vuotson kohdalla oli ollut pakko pysähtyä p-paikalla ja ottaa paita pois.
Hillajängälle saavuttuamme huomasimme heti, että raakaa hillaa oli valtavasti. Kypsiä marjoja ei löydetty, kovasta kyykkimisestä huolimatta. Käytiin katsastamassa vielä toinenkin hillapaikka, samanlainen tilanne oli sielläkin. - Viikon päästä tullaan uudestaan ja otetaan 80 litran saavi mukaan, Ile sanoi.

Hillan kypsymistä odotellessa päätettiin lähteä kalalle. - On se hyvä, että on hyvät hilla- ja kalapaikat näin lähekkäin, sanoin, kun saavuimme kahden järven välissä virtaavalle pienelle joelle. Ile oli ehtinyt jo ensimmäiselle heittopaikalle. Katselin aitiopaikalta, kun hänen heittämänsä lippauistin loiskahti veteen. Näin myös suurikokoisen taimenen, joka hyökkäsi sivusta uistimen kimppuun. 

- Nyt on iso taimen kiinni! Tuo haavi! Ile huusi. Noudatin käskyä ja lähdin harppomaan ottipaikkaa kohden. Taimen juroi paikoillaan joenpohjassa. Neuvoin Ileä pysymään rauhallisena. Taimen ei neuvoani noudattanut, se syöksyi alavirtaan ja kiersi kiven taakse. Siitä rytäkässä siimakin katkesi. Ile kirosi, minä kirosin. Vähän aikaa siinä manattiin yhdessä huonoa tuuria. Lopulta kokosimme itsemme ja jokivarressa levällään olevat kalastuskamppeet ja lähdimme kotia kohti. Kotona ei maltettu istuskella toimettomina, joten lähdimme vielä illan päälle metsäjärvelle taimenen soutuun.
-Harjus-Antero