Syksykalastusta hienossa

Lähde: 

Ei se ahvenen kalastuksen kulta-aika alkanutkaan vielä, ainakaan minulla. Tai ehkä se on järvikohtaista. Käytiin lauantaina testaamassa ihan uusi järvi Tuusniemellä, Juojärvi. Ei siis Syöjärvi ja kai sen olisi jo nimestäkin voinut päätellä, että ei pure.
Satamassa oli ryysis uistelukisoista johtuen
Viikko sitten oltiin kirkkaalla muikkujärvellä, Suvasvedellä, josta löydettiin ajoahvenia. No Juojärvi on myös kirkas muikkujärvi ja eihän se salama kahta kertaa samaan paikkaan iske, emme siis todellakaan löytäneet ajoahvenia sieltä.
Bracketissa olevasta vedestä näki miten kirkasta vesi on
Juojärvi on ihan älyttömän haastava järvi jigikalastajalle. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat hirvittäviä ul-vehkeillä. Ahven oleskelee Juojärven rannalla kuultujen huhujen perusteella 10-14 metrissä. Heitäpä sitten viisigrammaista jigipäätä sinne, ei montaa heittoa ehdi päivän aikana viskaamaan, kun vajotuksessa menee tunti.
Tyhjä näkymä on tuttu juttu
Toinen ongelma oli tosi vaihtelevat pohjanmuodot. Yleensä monipuolisesti syvää ja matalaa vettä sisältävä järvi on hyvä jigilalastajalle ja järvessä on paljon potentiaalisia kalapaikkoja, mutta Juojärvellä syvyysvaihtelut olivat kuitenkin tosi nopeita, eli juuri ne parhaimmat kalastussyvyydet olisivat olleet lähes pystysuorissa penkoissa. Se on vähän vaikeaa mennä jigaamaan 10 metriin, jos syvyys tipahtaa kolmesta metristä kahteenkymmeneen pienellä matkalla.
Säät suosi, taas
Varmasti uistelijoille hyvä järvi ja uskon, että joskus voisi ajoahventakin tavoittaa jostain syvän päältä, kun vaan malttaisi etsiä. Mutta minä en malta. Niinhän siinä kävi, että lauantaina Juojärven selällä kuultiin taas se legendaarinen lause: ”Minä en tule tänne enää ikinä.”
Etsittiin kalaa kahdeksan tuntia ja sain yhden mittakuhan reilusta kymmenestä metristä ja kymmenkunta ahventa 13 metristä. Syvästä on haastavaa kalastaa siksikin, että jos sieltä tulee pienempää, ”ei otettavaa” ahventa tai alamittakuhaa, niillä saattaa olla uimarakko suussa. Ehkä pysytellään järvissä, joissa kalastussyvyys on alle kymmenen metriä.
Juojärven ahven
Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin mielenkiintoinen, koska ainahan sitä tyhjilläkin reissuilla oppii uutta sekä kaloista että järvistä. Ja päivän päätteeksi tajusin syyn, miksi kalaa ei löytynyt: eväsbanaanit jäivät kotiin.
Sunnuntaina alkoi olla nälkä ja ruokakalaa teki mieli. Päätettiin siis lähteä tutummille vesille Riistavedelle. Lauantaiaamuna lähtö vähän venähti ja oltiin Juojärvellä vasta kymmeneltä, joten sunnuntaiksi pistettiin kello aikaisemmaksi soimaan, jotta oltaisiin ajoissa pelipaikoilla.
Menomatkalla Riistavedelle määränpää jo häämötti ja katselin peilistä trailerin päällä olevaa venettä. Ihmisen muisti on oikukas ja joskus sitä unohtelee hyvin olennaisiakin asioita, en esimerkiksi aina muista omaa tai lasten ikää.
Sanoin puoliksi vitsillä Juhalle, että ajattele, jos me joskus lähdetään kalaan ja unohdetaan vene kotiin Ja siinä samassa Juha sanoi, että keulasähkömoottori muuten jäi kotiin. Ja totta tosiaan, kun katsoin trailerin päällä olevaa venettä, keulasta puuttui joku hyvin tärkeä kapistus. Eipä siinä auttanut muu, kuin lähteä hakemaan Kuopiosta vauhtia ja Juha jätti minut ja Alutrollin jonkun pikkutien reunaan odottamaan. Aamu oli viileä ja sain Juhalta toppatakin lainaan.
Siellä me törötettiin veneen kanssa =)
Siinä oli se meidän ”ajoissa kalapaikoilla” -aamu. Odottelin Juhaa tunnin ja kävin etsimässä lähimetsästä sieniä.
Sienisaalis ei ollut kummoinen (huom., en poiminut =D)
Vihdoin päästiin jatkamaan matkaa ja kesken matkan veneestä lensi joku iso sininen mytty lähes perässä ajavan auton keulaan. Ai niin, hupsista, olin jättänyt sen Juhan toppatakin veneen lattialle. Ei muuta kuin auto parkkiin tien laitaan ja juosten hakemaan myttyä keskeltä tietä. Jos joku bongasi juoksevan ja nauravan lippispäisen blondin harhailemassa keskellä ajorataa, se olin vain minä
Taas päästiin jatkamaan matkaa ja mietittiin, että mitähän päivä vielä keksii tuoda tullessaan. Ei ehkä mitään kovin hyvää, jos sama kaava jatkuu. Tein kaiken ylivarovaisesti ja pakkasin venettä rannassa ajatuksen kanssa. Onneksi kommellukset loppuivat siihen ja loppupäivä saatiin keskittyä kalastukseen.
Riistaveden satamasta kohti kalapaikkoja, keli oli tyyni
Ahveniahan me ensisijaisesti aina etsitään, mutta toisinaan tulee kokeiltua kuhaakin, jos löytyy paljon kalaa. Sunnuntaina kuhaa oli monessa paikassa ja päivän isoin ahven tuli kuhaparven seasta.
Voi kun koko parvi olisikin ollut näitä, mutta valitettavasti ne olivat kuhia
Kuhien keskikoko oli hyvä ja päivän isoimmat kuhat (55cm ja 53cm) saatiin tuplatärpistä
Missähän ihmeessä ne isommat ahvenparvet ovat, kun koko päivän etsimisen jälkeen oltiin löydetty vain yksi ahvenparvi. Siitä parvesta kalaa kyllä tuli tosi paljon, mutta suurin osa kaloista oli 25 senttistä. Onneksi siitä löytyi muutama +30cm kalakin, joten saatiin ruokakalat mukaan.

Viime kuukaudet sää on suosinut kalastajia ja kyllä osasi syyskuinen päivä olla sunnuntainakin lämmin. Minulla oli ihan liikaa vaatteita päällä ja lopulta kalastin merinovillakerrasto päällä, kun ei voinut enää enempää vaatteita vähentää ja en tosiaankaan ollut varautunut reissuun kesävaatteilla vaan sadetakilla.
Päivän aikana sain myös useamman hauen ja yksi isompikin yksilö kiristeli siimaa. Kevyellä ahvensetillä isojen haukien kanssa taistelu on aina vähän jännittävää =)
Pullukkahauki tasan 4kg
Ensi viikonlopulle lupailee vesisateita ja ukkosia, joten voi olla, että ei päästä ollenkaan kalaan, mutta kunhan säät taas suosii, niin täytyy lähteä etsimään mörköjä. Olisihan se kilon ahven joskus mukava saada kesäsiimankin päähän =)
Vieläköhän tänä syksynä saadaan nauttia tällaisista keleistä?
Artikkeli Syksykalastusta hienossa säässä julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.