Vene

Lähde: 

Saatiin vihdoinkin vene moottorin korjauksesta kotiin. Kaiken kaikkiaan vene oli korjattavana vain kaksi viikkoa, vaikka aika tuntui vuodelta. Siitäkin ajasta suurin osa odoteltiin vakuutusyhtiön päätöstä (onneksi meillä oli vakuutus, huh). Kun päätös tuli, VML Sponsor laittoi veneen nopeasti kuntoon. Kiitos Pasi ja kumppanit!

Lauantaina suunnattiin pitkästä aikaa järvelle. Vedet olivat viilenneet alle kymmeneen asteeseen ja ilman lämpötilakaan ei paljon nollan yläpuolella ollut. Meinaako kesä vaihtua suoraan talveen? Haluaisin hyvin mielelläni muutaman viikon syksyn vielä tähän väliin, koska ahvenet kuulemma ovat syksyllä tosi nälkäisiä!
Lauantaina oli kovaa tuulta ja jouduttiin valitsemaan kalapaikat suojaisilta alueilta. Lähdettiin Pirttilahdesta Hietasalon suunnille ja pyörittiin siellä koko päivä.
Ensimmäinen kalapaikka piirsi luotaimen näyttöön ahvenia. Hetken päästä siimat kiristyivät ja nosteltiin pieniä raitapaitoja veneeseen. Melkein itkin onnesta, kun olin niin iloinen, että ylipäätään olin päässyt kalaan Ja jopa ne pienet ahvenet toivat hymyn huulille
Perinteistä ”Kallavesi-kokoa”
Olen huomannut Facebookista, että kalastajat ovat löytäneet suuria määriä ahvenia ja tottakai oletin, että nyt syksyllä sitä kalaa on joka paikassa. Ensimmäinen kalapaikka vaan lisäsi sitä tunnetta ja kyllä minulla oli aika kovat odotukset päivän saaliille.
Mutta kuten arvata saattaa, siitä hetkestä alkoi kalattomuus. En löytänyt enää mistään mitään ja kierreltiin useita vanhoja ja uusia kalapaikkoja. Tein päätöksen, että seuraavana päivänä suuntaan suoraan Hirviselälle, jotta saisin edes muutaman ruokakalan mukaan. Bracket nimittäin ammotti lauantai-iltapäivällä tyhjyyttään, kun ei me sitä sinteillä viitsitty täyttää.
Tuuli tyyntyi iltapäivällä
Onneksi joku keksi viistokaikuluotaimen. Ajelin epätoivoisena pattien reunoja, kun näin viistoluotaimessa kaloja 30 metrin päässä veneen sivulla. Ihmettelin, että mitähän kaloja ne ovat, kun olivat niin syvässä. Ajoin kalojen luokse ja ne paljastuivat ahveniksi. Ihan ihme homma, ahvenet olivat 11 metrissä! Se on jo tosi syvää Kallaveden kaloille. Ei olisi käynyt mielessäkään etsiä kaloja niin syvästä, siksi oli ihan täysin viistoluotaimen ansiota, että kalaa löytyi.
Laitoin veneen taivasankkuriin ja ahvenet alkoivat tärppimään jigeihin heti. Ahvenet sylkivät koko ajan pientä kalaa ja ne olivat selkeästi syöntipuuhissa. Osa pikkukaloista näytti kuoreille ja osa muikuille. Olen nähnyt elämäni aikana ainostaan kaksi kertaa muikkua syövän ahvenen Kallavedellä ja nyt oli kolmas kerta. Yleensä ahventen ravintokala Kallavedellä on kuore.
Ravintokalan koko oli noin kahdeksan senttiä
Suut olivat täynnä pikkukalaa
Oltiin samalla paikalla pari tuntia ja välillä siirrettiin venettä hieman. Kalaa oli loivassa penkassa tosi paljon kahdeksasta yhteentoista metriin. Osa oli pientä ahventa ja tarjolla olisi ollut myös ihan kunnon ahveniakin, mutta tottakai ne isoimmat aina karkaavat

Ahvenet ovat kyllä viisaita otuksia ja koska niiden sylkemät pikkukalat olivat noin kahdeksan senttisiä, ahvenille ei sen isommat jigit kelvanneet. On se välillä pienestä kiinni. Esimerkiksi Savage Gearin Bleak Paddle Tail toimi kahdeksan senttisenä, mutta sama väri kymmensenttisenä ei saanut hipaisuakaan.
Tilasin Honkkarista hieman jigejä, kun siellä oli jigialennusmyynti =)
Olin kyllä taas niin elementissäni järvellä, kun sain nostella raitapaitoja veneeseen. Jännästi se mielialakin muuttui hetkessä epätoivoisesta tyhjänpyytäjästä maailman iloisimmaksi ihmiseksi Sunnuntain suunnitelma Hirviselästä vaihtui lennossa ja päätin, että tullaan seuraavana aamuna samalle ahvenapajalle uudestaan.

Ruokakalat odottavat jatkokäsittelyä
Aurinko oli laskemassa ja jouduttiin lähtemään kohti satamaa. Tiesin, että kalat ovat varmasti samalla paikalla vielä seuraavana aamuna, sillä kalaa oli niin paljon.
Aurinko laskee nykyään ihan liian aikaisin :(
Sunnuntai koitti kylmänä. Aamulla oli kolme astetta pakkasta ja veneen päältä jääkerrosta rapsutellessani mietin, että tähänkö päivään kausi päättyy. Loppuviikoksi kyllä taisi lupailla lämpenevää keliä, eli ehkä tässä vielä muutama reissu ehditään heittää.

Sunnuntaina oli lähes tyyni keli
Suunnattiin suoraan edellisen päivän apajille. Lauantain ahvenet jäivät fileinä jääkaappiin odottamaan kavereita, mutta ehkä sunnuntaina tuli lähdettyä takki liian auki ”hakemaan” lisää fileitä, sillä ne viisaat ahvenet olivat häippäisseet. Ei siellä ollut kuin rippeet jäljellä ja kalojen koko olisi kelvannut enää vain kalakukkoon.
Kierreltiin taas ties miten monta paikkaa ja yritin tiirailla viistoluotaimesta veneen sivuilla olevia alueita, mutta ei löytynyt kalaa matalasta eikä syvästä. Kyllä se on semmoinen juttu, että kalastus on ainakin minun osaltani 100% tuuripeliä. Välillä kalaa löytyy ja välillä ei.
Lounaistuuli oli yön aikana vaihtunut pohjoistuuleksi ja pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa. Kyllä tuolla järvellä onneksi vielä pärjää, kun pukee tarpeeksi vaatteita päälle.
Lämmin juoma ja evästauko ovat pakollinen juttu kylmänä päivänä
Sunnuntaina iltapäivällä tuntien etsimisen jälkeen löytyi muutama mukaan otettava ahven, mutta lauantain kaltaisesta syönnistä ei ollut tietoakaan. Kalat olivat tosi passiivisia, eivätkä nousseet väliveteen jigille ollenkaan, vaan söivät ihan pohjasta. Ehkä jollain pystypilkillä ja morrilla olisi voinut saada hyvänkin saaliin, mutta eihän jigikalastajalta sellaisia löydy
Myös kesällä joka paikassa olevat kuhamatot olivat kadonneet ihan kokonaan. Juha sai muutaman sattumakuhan viikonloppuna ahventen seasta, mutta minun siimaan ei tarttunut yksikään. Kuinkas muilla syyskalastus on tuottanut tulosta? Onko tullut hurjia ahvensaaliita? Entä kuhat, löytyykö vielä samalla tavalla kuhaa kuin kesällä?

Järjestän Fish me luck sivulla arvonnan, josta voi voittaa kalakassillisen jigejä. Käykäähän kommentoimassa kuvaan, niin olette mukana arvonnassa  Linkki Fish me luck Facebook-sivulle.
Artikkeli Vene kotona julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.