Pilkkikausi alkaa olla käsillä. Onko tutkittua tietoa vapautettujen kalojen selviämisestä pakkaskeleillä?
Järki sanoo, että mikäli ilman lämpötila on alempi kuin veden lämpötila, siis pakkasen puolella, kalaa ei saisi ilma-altistaa vaan vapauttaminen tulisi hoitaa vedessä. Käsittääkseni erityisesti kalan silmät vahingoittuvat nopeasti pakkasilmassa.
Mielestäni hieman ongelmallinen kalastusmuoto on esim. ahvenen pilkintä. Pari juttua, joita olen miettinyt:
a) Jos alla olevasta parvesta nousee monen kokoista kalaa, miten seuloa joukosta halutun kokoiset kalat ja vapauttaa pienemmät yksilöt hellävaraisesti? Käyttämällä riittävän suurta pilkkiä vai siirtymällä paikkaan, josta pienempää kalaa ei tule? Väkäsettömät koukut? Entä jos syönti on niin nirsoa, että ainoa viehe joka kelpaa on pieni mormuska? Tällöin pienempiäkin kaloja tuntuu tulevan enemmän kuin esim. tasarilla.
b) Säikyttääkö vapautettu kala alla olevalta parvelta syöntihalut? Näin voisin kuvitellä joskus käyvän erityisesti matalassa vedessä. Tulisiko kala vapauttaa toiseen avantoon, jos sellainen sattuu olemaan niin lähellä ettei kala ehdi paleltua siirron aikana? Entä syvässä vedessä, kärsiikö pohjasta pintaan nostettu kala paine-erosta sen verran, ettei sillä ole selviämisen mahdollisuuksia vapautuksen jälkeen?
Toivottavasti tähän viestiin ei ala tulla pelkästään kommentteja tyyliin "pilki vain ruokakalat ja lopeta kalastus siihen paikkaan", vaan rakentavia ja kiihkottomia kommentteja. Kalastuksen eettisistä puolista on keskusteltu viime aikoina jo vähintäänkin riittävästi.
Miten olette talvikalastuksessa menetelleet?
Pilkintä: kalojen vapauttamisen mahdollisuuksista
03.11.2006 - 12:59
ÄLä nosta kalaa vedestä, pois koska kalan silmät jäätyvät. Helpoin tapa on ottaa koukku pihdeillä pois kalan ollessa vedessä. PIhteihin kannattaa laittaa jonkinlainen varmistusnaru ettei pihdit sukella syvyyksiin.
Vastaan silläkin uhalla, että tuolta toisesta ketjusta tulee joukko inttäjiä vänkäämään mun viesti jälkeen.
"b) Säikyttääkö vapautettu kala alla olevalta parvelta syöntihalut? Näin voisin kuvitellä joskus käyvän erityisesti matalassa vedessä. Tulisiko kala vapauttaa toiseen avantoon, jos sellainen sattuu olemaan niin lähellä ettei kala ehdi paleltua siirron aikana? Entä syvässä vedessä, kärsiikö pohjasta pintaan nostettu kala paine-erosta sen verran, ettei sillä ole selviämisen mahdollisuuksia vapautuksen jälkeen? "
Säikyttää, jos vettä on vähän esim. 1 m Kalat täytyy vapauttaa jossain toisessa avannossa (jos vapauttaa) ja jos alle 150 grammasta alkaa tulemaan paljon, niin sitten uus reikä toiseen paikkaan. Tästäkin tosin ollaan yleisesti sitä mieltä, että pienempää ahventa voisi hyvällä omallatunnolla harventaa, jotta isommille jäisi paremmat elin- ja kasvumahdollisuudet. Mulle riittää sama reikä yleensä 4-5 viiden alle 150 grammasen jälkeen, heitän kalat takas reikään ja kairaan uuden. Samalle paikalle voi sitten palata myöhemmin koittamaan.
Jos vettä 4-5 metriä ei tolla vapautuksella ole mitään merkitystä, ellet sitte ole saanu houkuteltua parvea just jään alle.
Silmien jäätyminen riippuu niin paljon kelistä mikä on ja siitä kuinka kauan kalaa roikottaa jään päällä. Silmät eivät kuitenkaan jäädy jos on pakkasta esim 5C ja kala on pinnan yläpuolella sanotaan nyt 10 sekuntia, missä ajassa huulestaan, kalastajan kannalta hyvin, kiinni jäänyt kala pystytään vapauttamaan.
Eri asia on sitten jos pakkasta on reippaasti toistakymmentä..
Tottakai varmuuden välttämiseksi paras tapa on todellakin vapauttaa kala jo vedessä jolloin sille ei aiheudu minkäännäköistä riskiä silmien jäätymisen suhteen.
Onko topikin aloittaja tosissaan vai onko kyseessä sarkastinen kannanotto tähän eettisyys keskusteluun? Pahoittelen maalaisuuttani, mikäli astuin minaan tosikkuuttani (taipuiko oikein?), mutta onko tämän "vapautusmuodin" mukana hukkumassa mahdollinen roskakalojen (jos tätä käsitettä joku alkaa saivartelemaan niin muistakoon lääkkensä) poistokin historian hämäriin? Eriasia on tietysti nämä alamitoilla säädellyt lajit, mutta mikä järki on laskea takaisin ahven/särki/yms. silppua?
En minäkään särkiä takasin laita, tosin tämäkin on joillekkin nykyihmisille liikaa. Taannoin oli jossain lehdessä kauhee yksityishenkilön vuodatus, miten ammattikalastaja oli jättänyt jäälle jotain särkikaloja tai lahnoja. Olivat pumpulissa kasvaneet lapsoset muuten ihanalla sunnuntairetkellä saaneet suunnilleen elinikäiset traumat tuosta.
Eri asia on sitten noitten ahvenensirrien vapauttamimen pitäiskö kaikki jättää jäälle vai heittää ne elävät takas. Kuolleita sinne reikään on turha mättää.
Periaatteessa ei niitä sinne jäälle kannattasi jättää, vaan tuoda rantaan esim kompostin pohjaksi tai mitä käyttöä nyt ikinä keksiikään. Turha ruokkia lokkeja/ päästää ravinteita takasin kiertoon, varsinkin rehevillä järvillä. Tietysti osuus kokonaiskuormasta muutaman kalakilo on aika lailla yksi lysti. Näistä nykyihmisistä oli meidänkin "kylälehdessä" porua, tai siis olivat poraavana osapuolena, kun paikallinen metsästäjä oli kuljettanut hirvenruhon traktorin kauhassa kylän poikki, ja lapsukaiset mukamas kovasti järkyttyneitä. Omien kokemuksien mukaan (ei omia kersoja, onneksi, vielä...) "järkyttyneeksi" uskoisin itse kirjoittajan, ipanoilla on yleensä palavaa mielenkiintoa näihin juttuihin. Se on nykyaikana niin kovin yksiselitteistä (olevinaan) kun tuo lautasella lojuva jauhelihapihvi ei ole koskaan elänyt (mukamas).
Suspi: "Onko topikin aloittaja tosissaan vai onko kyseessä sarkastinen kannanotto tähän eettisyys keskusteluun? - - mikä järki on laskea takaisin ahven/särki/yms. silppua?"
Ei ollut sarkasmia, eikä liity erääseen eettisyys-ketjuun (jota olen myös seurannut ja kommentoinut). Lähtökohtana on vain pohtia valikoivan kalastuksen mahdollisuuksia myös talvella, mikä ei siis sulje pois sitä että tarkoituksena voi olla myös ruokakalan hankkiminen "pannukokoisista" ahvenista. Samat vapauttamisen konstit toimivat tietysti myös muilla kalalajeilla, itse kunkin henkilökohtaisiin periaatteisiin sen kummemmin puuttumatta.
Mitä tulee ahven- ja särkisilpun pyyntiin, oma käytäntöni on se että tilanteen mukaan pyydän niitä pois vesistöstä, menivätpä ne sitten pyynnin jälkeen kissan ruoaksi tai vaikkapa roskikseen (kompostia ei ole). Jäälle en kaloja jätä, koska haluan pitää kalapaikan ympäristöineen siistinä.
Tosta jäälle jättämisestä ollaan kanssa montaa mieltä. Siis sehän on selvää, että varikset, korpit, lokit ja ketut ym. putsaavat noi pois jäältä aika tarkkaan. Mitä etua siitä kompostiin viennnistä loppujen lopuksi on, jos koti ja komposti on meren rannalla ?
Jos kovin syvältä pilkkii, niin tietysti paine-ero on huono juttu, joten kannattaa varustautua retkikäyttöisellä painekammiolla. Ameriikassa ovat tämmöisiä tehneet ihan taskukokoisiakin (eli juuri sopivia vapautettaville pikkuahvenille), niissä oli semmoinen pieni patterikäyttöinen kompura ja ihan asiallisen oloiset tiivisteetkin. Joku kauppa muistaakseni niitä myi halvennuksella viime pilkkikauden jälkeen.
- Tietysti silloin täytyy pitää taukoa, jos vekotin on jó täynnä eli 2 fisua jo vapautusta odottamassa, taikka sitten ostaa useampi noita kammioita.
ahvenen kun kiskoo ylös yli 10 metristä niin se ei selviä millään kun uimarakko jo pullistelee suun ulkopuolella. matalasta ei liene tätä ongelmaa ole.
Miksi talvella pilkillä rääkättyjä kaloja saa palauttaa takaisin uimaan mutta uistimella saatuja ei saisi palauttaa vaan ne pitäisi kaikki tappaa jolleivät ole ala mittaisia. Untolta kysyisisin kun se tuossa toisessa ketjussa niin kirjoitti.
Jäälle jäätymällä kuolemaan jätetyt roskakaloiksi sanotut eläimetkö eivät siis tule turhaan rääkätyiksi vaikka niistä ei tehdäkkään ruokaa. Miksi traumoja tulee siitä että toinen laskee kaloja takaisin muttei siitä että tapetaan hitaasti ja tarpeettomasti. Kiitos ja anteeksi kun tulin sotkeutumaan.
ahvenelta niskojen katkasuun menee tasan 0,8 sekuntia. säreltä ei ehkä ihan sitäkään. eiköhän tuo toinen topicci jätetä tähän sitä sotkematta.
Pilkin mieluiten koukuttomalla morrilla niin ei satu ahveneen eikä ole irrotuksessa ongelmia.
Tervehdys! Mie ainaskin otan kaikki kalat mitä saan kalastettua. Ainoastaan alamittaiset päästän.
Koska yheden kerran tässä eletään ja jos jonkun ISON hauen saa esim. pilkillä taikka virvelillä otan sen enkä päästä takaisin kasvamaan taikka uiskentelemaan. "EN NÄE SIINÄ MITÄÄN JÄRKEÄ ETTÄ ISOJA KALOJA VAPAUTETAAN." Se on vaan kalojen kiduttamistanjos päästää takaisin. Ja mie jos saan ison hauen ( 15 kg ) niin se on joko tuuria taikka vahingossa tullut. Ja jos saan ennätyshauen niin se on todellisen harvinaista.
Mitä järkeä on päästää kaloja takaisin?? Entä jos yksi kalastaa paljon kalaa niin ei ne järvistä lopu?? Mie kun harrastan kalastamista otan siitä kaiken irti. Se on miusta hullua päästää isojakin kaloja takaisin? En ymmärrä sitä.
harva-asutus alueella olevista järvistä ei kannata muuna kuin ehkä kutuaikana laskea kalat takaisin avantoon. Testasimme viime tiistaina C&R:ä ja esim 6" avannosta iroittaa helposti ison raudun, kun sen ylös saaminenkin jo vaatii lähes kellosepän sormia taiteilla rautu jäälle, mutta irottaminen käy iisisti esim pitkänokkaisilla pihdeillä.
Miksi esim. lapin rautuvesistä ei kannata laskea kaloja takaisin, koska järvissä on muutenkin liikaa kalaa ja on vaarana kaukaisilla rautujärvillä että kanta kääpiöityy.
Lisää uusi kommentti