Vesistöjen syvyystietojen epätarkkuus
Hei!
Laitoin tänään sähköpostia eri tahoille, vesistöjen syvyyskarttojen laatijoihin ja syvyystietojen ylläpitäjiin.
Kertokaa/listatkaa nyt arvoisat kalastuksen harrastajat kokemuksianne, oletteko mitä mieltä syvyyskarttojen tarkkuudesta? Oletteko löytäneet millaisia "salaisia ja näkymättömiä" kalapaikkoja vesistöistä joissa kalastatte?
Käytännön kokemuksesta voin todeta, että todella monet lammet ja järvet pitävät pinnan alla uskomattomia yllätyksiä syvyyksien suhteen, niin moni monttu ja pakka jää karttaan merkitsemättä luotaajilta. Näin on myös oman "kotijärveni kohdalla".
Julkisesti, oman kotijärveni syvimmäksi kohdaksi on ilmoitettu 66 m. Todellisuudessa todistettavasti, syvin kohta samalla kohtaa on n. 90 m (todella pienellä alueella), jonka epävirallisen mittauksen on suorittaneen useat eri henkilöt mm. "vanhat kalastajakonkarit".
Miksihän siis asialle ei tehdä mitään, ja ihmisille annetaan julkisesti monesta vesistöstä virhellistä syvyystietoa? Tiedän kyllä, että mittaustekniikoista/eri tekijöistä johtuen syvyyskartat ovat joskus väistämättä, jopa harmillisen epätarkkoja.
"Osa parhaista kalapaikoista löytyy siis usein ilman karttaa".
Mistä järvestä on kysymys?
Pielisestä löytyy Kynsiniemen liepeiltä sellainen karikko, jossa kartan mukaan pitäisi olla pari metriä vettä. Jos karttaan uskoo, eikä silmiään, voipi pikkaasen karskahtaa.
Takavuosina uistelin vihreän kartan kanssa ja kyllähän kartta joskus oli pahemman kerran pielessä. Näistä nykyisistä en osaa sanoa.
Omassa tapauksessani kyse on Pohjoisessa Keski-Suomessa sijaitsevasta Kolimajärvestä (josta toinen puoli on Pihtiputaan puolella, toinen puoli Viitasaaren puolella).
Koko ajanhan noita kartassa näkymättömiä paikkoja löytyy esim. Saimaalta. Vaikkapa harjanteita/patteja keskellä syvempää vettä. Osa syvyystiedoista taitaa edelleen perustua mittauksiin hänen ylhäisyytensä Venäjän tsaarin ajalta...
Syvyystiedot on kai useimmiten mitattu vesiliikenteen takia ja turvaksi, eikä "valkoisen veden" alueilla ole nähty vaivaa jokaisen montun ja patin takia.
Tuo on vielä pientä, viime vuonna oli merikortin korjauksena lisäys saaresta, jonka pituus oli jotain 100 m ja leveys 20 metriä. Ja tämä saaristomerellä, ihan yleisen veneilyalueen sisällä. Saattaapa hieman kilahtaa, jos pimeällä tai sumussa pelkkään plotteriin uskoo...
Olin taannoin veneilemässä kaverini kanssa, joka kesäisin on töissä mittaamassa noita uusia(kin) väyliä. Kaveri pelkäsi ihan sikana, kun ajoimme väylien ulkopuolella, hyvällä näkyväisyydellä tuollaista pariakymmentä solmua. Ja sama kaveri on sentään ollut muutaman vuosikymmenen ammattimerenkulussa mukana..
Syvyystietojen osalta pitää muistaa, että merikorttien väyläalueet ovat ainoita paikkoja jotka on luodattu edes kohtuullisella tarkkuudella. Sielläkään ei pienimpiä monttuja ja patteja ole merkitty jos ne jäävät selkeästi väylän nimellissyvyyden alle. Kaikki muut alueet on luodattu vain noin tarkkuudella eli ammattilainen tiesi varmuudella että alueella voi kolahtaa huonolla tuurilla.
Sisävesien syvyystiedot muualla kuin väyläalueilla ovat ymmärtääkseni ympäristökeskuksen luotaamia ja niitä käytetään vesivarantojen ja tulvaennusteiden pohjana, eli ei niissäkään aina ole mukana pinta-alaltaan pieniä monttuja ja patteja.
Ajatellaanpa esimerkiksi Pernajan seutua. Jokainen joka on alueella liikkunut ei voi olla huomaamatta valtavia siirtolohkareita. Jos niitä on maalla, niin suurella todennäköisyydellä niitä on myös meressä. Luotaajilta on varsin todennäköisesti voinut jäädä huomaamatta suuriakin kiviä, koska niiden pinta-ala ei kuitenkaan ole kuin 1-3 m2. Alueella on huomattavassa määrin 3-5m korkeita siirtolohkareita. Jos vettä on vaihtelevasti 2-7m valtaosalla Pernajanlahtea, niin tuollaisia lohkareita voi olla sopivasti pinnan alla enemmänkin. Kun vesi on sameaa, ei niiden olemassaoloa tiedä tarkasti ennenkuin kolahtaa.
Lisäksi vedenkorkeus saattaa vaihdella parhaimmillaan lähes 1,5m joten korkean veden aikaan tilanne on aivan eri, kuin matalalla vedellä. Nämä vaihtelut voivat lisäksi olla hyvinkin pienen ajan sisällä.
Lisäksi pitää muistaa että varsinkin vanhemman karttamateriaalin osalta ne perustuvat varsin epätarkkaan tuotantotapaan ja ovat tarkoitettu vain visuaaliseen navigointiin, eli niiden tarkkuus ei riitä GPS:n tarkkuuteen. Piirtotekniikan jne... seurauksena saarten paikat voivat olla eri kohdassa kuin GPS:n mukaan jne... Kartalle piirretty kivimerkki peittää luonnossa noin 25-50m halkaisijan kokoisen alueen riippuen kartan mittakaavasta. Välttämättä kivimerkin keskipiste ei ole aivan kiven kohdalla, koska alkuperäinen tarkoitus on ollut varoittaa kivestä jotta merenkulkija osaa kiertää kiven riittävän kaukaa. Sitä ei ole tarkoitettu mahdollistamaan 20kn nopeudella tapahtuvaa pujottelua aivan kivien vierestä
Peruskartta on teknisesti jo paljon tarkemmalla tasolla, ja siihen on merkitty huomattavasti enemmän yksityiskohtia kuin merikarttaan. Valitettavasti suurin osa veneilyssä käytettävistä plottereista näyttää hyödyntävän merikorttimateriaalia ja vain satunnaisesti peruskarttamateriaalia.
Lopuksi pitää vielä muistaa se tosiseikka että merikartat on toteutettu turvaamaan liikkuminen merkityillä väylillä ja peruskartta taas mahdollistaa liikkumisen maastossa, mutta kumpikaan ei sisällä tietoa pinnan alla olevista kivistä, pateista tai montuista kuin satunnaisesti eikä kummankaan toteutuksessa ole ajateltu kalastajien tarpeita tarkemmista pinnan alla olevista muodoista.
Noniin, tulihan asiasta kunnon keskustelua. Kysyin asiaa ympäristökeskukselta ja sieltä selvisi, että ainakin ko. Kolimajärven syvyystiedot ovat ajoilta 1976-1980, jolloin mittaaminen tapahtui ns. "luotilangan" avulla jään päältä. "Mittauslinjojen" välit olivat tuolloin n. 200 metriä.
Totesivat, että mittaajat eivät ole sitten aivan sattuneet Koliman syvimpään kohtaan, kun julkisesti syvimmäksi kohdaksi on ilmoitettu 66 m sen 90 metrin sijasta. :-D
Melkoinen heitto, huh huijaa...mutta olisikohan saatavilla yhtään nykyaikaisempaa syvyystietoa tietyistä järvistä kuten Kolimasta, vai vaatisiko se uuden syvyyskartoituksen kohde järveen?
Eikös satelliiteilla pystytä nykyään jopa kartoittamaan vesistöjen syvyyksiä? Tällaisen käsityksen olen jostain saanut..korjatkaa jos olen väärässä.
Kuulemma kaikuluotaamallakin, luotauslinjojen väliinkin jää väkisin pieniä patteja ja monttuja.
Täytynee varmaan tehdä kotijärvestäni eli Kolimasta, itse uusi tarkennettu kartta alueille joissa kalastan. Sitä en tosin aio kelle tahansa näyttää, heh heh.
Hyvät Ystävät. Tiedättekö ettei vielä nuoruudessani noin 50-60 vuotta sitten ollut edes Etelä-Suomesta joka alueelta maan päältäkään oikein karttoja.
Taloudellinen valkea paperi ilman korkeuskäyriä tai Venäjän vallan mustasuttuinen epätarkka kartta.
Saariselällä kävin Imatralta tilaamani seuratyönä tehdyn paperin kanssa ilman korkeuskäyriä.
Tässä nimenomaan on se jännitys elämään joka sentään vesillä säilyy, nythän voi löytää aivan uusia "omia monttuja" ja patteja kalapaikoiksi.
Väylät vain on luodattuja ja kulkusyvyys ikäänkuin taattu.
Taitaa olla aika iso työ Suomen järvien ja meren pohjien topograafikarttojen teko. Jonkinlaisella lentoluotauksella on kai isoihin järviin saatu käyrästöjä tehdyksi.
Vähän visiota (?):
Jos ja kun syvyystietoja tallentavat gps/kaiku-yhdistelmälaitteet yleistyvät ja karttastandardit kehittyvät, ongelman voisi poistaa jonkinsortin hajautetulla/keskitetyllä projektilla:
Itse kukin meistä eri vesistöissä ajellessaan keräisi noin puolivahingossa aineistoa (paikka+syvyystieto+aikatieto), ja lähettäisi sen sitten aika ajoin koostamispisteeseen/taholle. Tiedot yhdistettäisiin ja säännöllisin väliajoin julkaistaisiin päivitetyt/parannetut syvyyskartat (pohjana pitäisi olla toki "viralliset" kartat kivimerkintöineen jne). Kartoissa voisi näkyä esim. väreillä mahdolliset ristiriitaiset tiedot, esim. pisteet joiden mittaustiedoissa eri lähteistä on suurta hajontaa. Keskitetyn käsittelypisteen pitäisi eliminoida venepinnan vaihtelut noista tiedoista...
Niin, ja merellä moinen toiminta pitäisi kai vielä sallia lainsäädännölläkin.
Vähän samaa ideaa kuin vaikka SETI@Home-projektissa...
itte en ihan täysin tarkkojen karttojen puolella ole. on hienoa oppia itse ja varastaa tietoa muilta. jos kaikki sais valmiina niin olis taas sekin ilo pois tästä hommasta. veneilyreitit on merkitty ja se on ihan riittävää.
jos on kaikki valmiina niin sukupolvesta toiseen tulee vaan pahempia pastahousuja.
Spok, totta tuokin. Onhan tavallaan parempi, että ne "tarkemmat kartat ovat omassa päässä". Jatkossa aion tehdä itse tarkemmat kartat alueista joilla kalastan.
Kalastaja Keski-Suomesta,kuten totesit, satelliiteilla voidaan tosiaan kartoittaa vesistöjen syvyyksiä, mutta esim. ilmakehä ja myös muut tekijät aiheuttavat tuloksien vääristymiä. Nämä vääristymät ovat toki korjattavissa, mutta vaativat kuitenkin melko paljon työtä. Auringon valo voi kirkkaissa vesissä mennä ainakin 30m syvyyteen, mutta syvempien alueiden kartoitus voi olla vähän vaikeampaa, toki en osaa tarkemmin sanoa kuinka syviä alueita voidaan kartoittaa.
Mitä noihin luotauksiin tulee niin nykyisillä vempeleillä tulee niin sikana tietoa, että sen käsittelykin on aikas työlästä puuhaa mikäli kaikki haluttais panna näytille. Valmiudet olis varmaan tehdä vaikka miten tarkkoja kalastuskarttoja väylien ulkopuoleltakin, mutta ne maksais enemmän kuin suurimman osan veneet. Mitä noihin karikoihin tulee, niin voi kysäistä paikallisesta mittaustoimistosta mihin hintaan myyvät paloja ilmakuvista. Niissä yleensä näkyy vähintään puolen metrin syvyydelle. Jos sattuis oleen ECW formaatissa niin esim. Oziexplorer (rekisteröity) käsittelee kivuttomasti tahmeammassakin koneessa.
Lisää uusi kommentti