Perhohauki sitä karkeinta kaliiperia
Lauantain kalastusviihteeksi oli varattu kuhan vetouistelua Kotkan suunnalla. Pilvetön taivas ja mieto tuuli jostain lännestä päin ei asettanut suuria saalisodotuksia mutta kuhan hinailu tuntui kesäisessä kelissä ehkä vähiten huonolta ajatukselta. Vesille lähdimme kahdestaan Taimiston Karin kanssa, jonka vaimo oli rakennellut meille a-luokan evässysteemit Karin synttärireissun kunniaksi.
Viime päivien sateiden samentama Kymijoki ei innostanut kaupungin vesillä onkimiseen. Siirryimme itään päin ja kaksi viehekorttivaappua aloitti uintinsa Kaarniemenlahden perukoilta. Taitavasti puoliumpeen verkotettu parin metrin syvyinen lahtialue luovutti molemmille yhden alamittaisen kohdekalahavainnon ja minulle vielä pienemmän hauen.
Ehkä parin tunnin jälkeen olimme riittävän kypsiä lajinvaihtoon. Sattumalta mukaan tulleet perhohaukikepakot kasaan ja ulos salmesta avoimemman meren puolelle. Yritettiin vedenalaisilta kivikoilta, vedenpäällisiltä kivikoilta, rantamatalasta ja kesäkaislikkojen vierestä. Hiljaista kaikkialla. Lounaanpuoleinen tuuli navakoitui iltapäivän edetessä siten, että perhonheitto avoimemmilla paikoilla oli ajoittain turhankin haastavaa. Johtui tosin kahdesta heittäjästä ja ohjauspuolella heittotaitoihini nähden aivan liian ahtaasta liikkumatilasta kymmenine ulokkeineen.
Kari sai lopulta haukijuonen päästä kiinni ahvenimitaatio-tinselillään. Minä luotin tiukasti punavalkoiseen. Ensimmäisen pikkuhauen kohdalla värivalinnoista käytiin jo kohtuullisen jatkuvaa keskustelua ja kun tilanne oli 2-0, murtui vastarintani ankarassa vyörytyksessä hetkeksi ja virittelin vihreää(kin) sisältävän perhon siiman päähän. Tulin kuitenkin järkiini parin heiton jälkeen ja jatkoin tyhjän pyytämistä luottopelilläni.
Noin kello 18:35, tilanteessa 3-0, kun olin heittänyt pienen kaislikkosyvennyksen pariinkin otteeseen, Karin siima pysähtyy saman paikan edustalla. "Nyt on vähän isompi" ei vielä keskeytä omaa onkimistani mutta kun kovasta väännöstä huolimatta kala ei vain nouse, siirryn katsomoon.
Kala pongertaa vastustamattomalla voimalla pari kertaa kaislikon reunaan ja kerran ankkurinarun vierestä. Nostan kiven ylös ja pakitan venettä varovaisesti moottorilla hieman kauemmaksi kaislavaarasta. Kala näyttäytyy pinnassa ja kokoluokka päivittyy vauraaksi metrihaueksi. Ennätyskala.
Viimeinen niitti on täysin odottamatta tapahtunut korkea hyppy. Kala ampuu pystysuoraan ilmaan koko pituudeltaan ja ylikin. Kita levällään hauki ravistaa perhoa irti leuoistaan. Tulee mieleen amerikkalaiset bassinkalastusvideot: kala lentää ja kiemurtelee hidastettuna, vesi pärskyy. Nyt on kuitenkin pitkälti toista metriä kalaa ilmassa ja taatusti omasta aloitteestaan. Uskomaton näky.
Kun väsytys saadaan avoimeen veteen, tilanne rauhoittuu huomattavasti. Ilman suurempaa dramatiikkaa Kari kävelyttää kalaa hetken veneen ympärillä. Kun sekä kala että väsytysranne lähestyvät finaalia, Kari ohjaa suuren hauen vielä suurempaan haaviin jolla rajoitan kalan liikkumatilaa. Otamme aikalisän ja taktiikkapalaverin.
Aamuisen veneenlastauksen suurimmat unohdukset olivat sakset, teroitustyökalut ja punnitusvälineet. Kaikki jäivät vajaan. Olinkin jo aiemmin ilmoittanut, että mikäli Kari aikoo nostaa haukiennätystään... on tiedossa kalaruokaa muttei minulle. Kuinka oikeassa olinkaan.
Suurempia murehtimatta esiteltiin ennätyskalalle modifioitua perunanuijaa ja kuvaustuokion sekä lyhyen jälkiverryttelyn (Karille 5-0) jälkeen syötiin loput eväänä olleesta täytekakusta (!) ja ajeltiin lähtörantaan.
Kala oli suuri mutta ei meidän silmäpuntarimme riittäneet lähellekään. Kari taisi arvioida 12,5kg ja minä heitin viimeisenä versiona 11,5kg.
Se pentele painoi 14,2 kiloa ja pituutta oli 128 senttiä.
Vanha Olympuksen digikamera oli onneksi mukana vesillä joten jälkidokumentoinnilta "kala keittiössä" vältyttiin.
Ja perhooni, siihen punavalkoiseen ei tärppiäkään.
/Harri
Jumakauta mikä pää tolla jätillä on! Raameja näyttäisi olleen vielä painoluokkakorotukseenkin.
/Möykky
Minkälaisilla vehkeillä (aftm-luokitus, heittosiima, peruke) tuollainen jätti väsyteltiin.? Omassa 6-luokan perhokepissäni tuommonen jätti olisi lähinnä humoristinen ajatus, vaikka kyllä kai semmoisen ehkä silläkin saisi ylös, jos osaamista löytyisi. Ja teiltä näytti löytyvän. Onnetoivotukset mahtavasta kalasta!
Juma miten on komee gädda! Onnea.
Onnea huimasti,komea kala ... syysterässä ,siinä olis noilla pituuksilla tullu vielä painolisää kummasti.
Hyppivä 14-kiloinen,aika huikeeta. Noi perhohauet käyttäytyvät kummasti villimmin kuin vaappuja kampeavat siskonsa .
Olipa kiva sunnuntaiaamun piriste...kun ei kalassakaan ole.
Onpas todella komea hauki! Onnittelut! Se hyppy piirtyy varmasti tajuntaan loppuiäksi.
Eilen taisi olla muutenkin hyvä suurhaukipäivä. Sattumalta näin kuhanuistelun yhteydessä ensimmäistä kertaa johonkin toiseen veneeseen nousseen kymppähauen väsyttelyn. Kunnon pärskeet näkyi 100 metrin päähän. Pitkän väännön jälkeen nuori kaveri sai enkkahaukensa haaviin. Kävin lainaamassa digiä. Painoa 10.6 kg. Itse arvioin kasia tai ysiä. Valitettavasti ääneen ja hävetti jälkikäteen kamalasti...
Komeeta. Nostan lippistä, ja korkealle. Se hyppykin vielä jälkiruoaksi muistikuvaan upeasta kalasta. Voiko kukaan enempää toivoa. Itse kun kyyhöttää duunissa ruudun ääressä koko viikonlopun, on tuollaisten kuvien näkeminen fakta matka hallusinaatioihin.
Onnea!
Jontelle:
Vapana oli jämäkkä 8 luokkainen ja siimana vitosuppoava kymppiluokan WF. Peruke 0,48 Rio ja kärjessä noin 40 cm:n pätkä 25 kilon fortress predatoria.
Vaikka välineet oli kohtuullisen rankat, niin totuuden nimissä kala päätti haavimista lukuunottamatta mitä väsytyksen aikana tehdään.
Asiallinen kesähauki!!! Ei yhtään harmita et tuli noin kuukauden myöhässä. Olis ollu vielä mäti kalan sisäpuolella eikä lahden pohjalla?
. Ei puuttunu ku vähän yli tuplat painosta ja 30 senttii pituutta
. Et aikas lähelle sentään pääsin...
Itelle napsahti ainoostaan 6.4 kg Lotto-lippaan. 0.12 Fireline kesti tommosen pikkuhauen vielä kummasti
ONNITTELUT!!
Kari:
Miten 10 luokan siima toimii 8 luokan kepin kanssa? Minkä merkkinen siima sulla on?
Siima oli Wet cel uniform sink type V. Siiman painon puolesta ei ollut mitään ongelmia, sensijaan siiman notkeuden puolesta oli. Kyseinen siima on liian notkea, jotta sillä olisi ilo heittää. Eli siima katkeaa lähipäivinä ja saa peräpäähän jatkoksi jonkin ampusiiman.
Onnittelut hienosta saaliista!
Sanattomaksi pistää! Onnea Komeasta KALASTA!! Onko arvioita vetokisan kestosta?
Onnea mahtavasta hauesta!
Olisin kyllä halunnut nähdä hauen hypyn.
Voiko parempaa syntymäpäivä lahjaa toivoakaan!
ONNEA !!
Olen itsekkin lähdössä kalaan viereisille vesille Munapirtin lähistölle, toivottavasti kalaa tulee.
Lisää uusi kommentti