Lohelle perho, lusikka vai vaappu?
26.12.2012 - 21:15
Viime kesän ensimmäisestä Tenon reissusta innostuin sen verran, että ensi kesälle pitää tankata lohioppeja teoriamuodossa. Kaupassakin pitää käydä.. Sanokaapa millä perusteella valitaan viehe siiman päähän (nyt puhun soutukalastuksesta). Milloin kalastetaan vaapulla ja milloin perholla? Milloin lohi ottaa lusikkaan. Kannattaako noita kaikkia kokeilla yhtä aikaa vai olisiko jotain ohjenuoraa jolla yleensä on onnistuttu oikean viehetyypin löytämisessä. Tänä vuonna olin heinäkuun ensimmäisellä viikolla neljä päivää Tenolla ja sain vaappua soutamalla yhden 6 kg lohen ja kaksi tittiä pääsi irti.
Vaaput vaappukoot Tornionjokea käsittelevissä ketjuissa. Tornionjoella on vaappunikkareiden markkinat aivan eri malliin kuin Tenolla.
Tornionjoella on muutoinkin vaappukalastukseen monin verroin Tenoa paremmat mestat niin tyypilisen saalislohen koon, pyyntiolosuhteiden, lupa-ajan, vapojen ja veneiden käytön ym. suhteen. Sinne vain vaaputtamaan - ja isolla joukolla.
Teno on perhokalastajalle passeli joki - ja muutamin ajoin kopaistaan vaapulla...
Kiitos asiallisesta vastauksesta Kalaonni.
Kuten edellä kirjoitettiin, on lappu eli pelti mielenkiintoinen ja monipuolinen pyydys. Ja hämmästyttävän vähän käytetty. Pitää itsekin taas palauttaa asia mieleen ja paneutua kesällä lapun uittamiseen.
Mutta miksi lohi on niin kiinnostunut tuollaiseen värkkiin - kait kysymys on ravintoon liittyvä? Näin on viime aikoina tutkiskeltu lohen "ateriointia" Finnmarkin rannikolla kutujokia lähestyttäessä:
http://munin.uit.no/bitstream/handle/10037/4161/thesis.pdf?sequence=1
Ylipäätään Tenoon nousevan lohen ravinnossa on joitain keskeisiä eriävyyksiä Itämeren lajikumppaninsa ruokapöytään nähden - ja näiltä osin pyydöt ja niiden uinnit ovat myös jossain määrin poikkeavat...
Ei uskoakseni liity ravintoon. Lappu toimii todella hyvin koko kauden. Hoksaat mihin se perustuu, kun olet jokaisena kauden "jaksona" saanu lapulla 10 kalaa. Eli siis joudut valitsemaan sopivat laput sopivaan ajankohtaan, mahdollisesti virittämään laput.
Olen ollut siinä käsityksessä että nousulla olevan lohen iskurefleksi perustuu ravinnonhankintaan, vaikkei lohi syödäkseen nousulla iskekkään ja jollain osin ikäänkuin ärhennellään lajikumppaneille voimain tunnossa (heikot väistää voimakkampaa).
Syksyä kohden sitten ärhennellään enemmän reviirinpuolustuksen takia.
Tuo lapun soutu ei ole kovin tuttua puuhaa.
Osattekos kertoa mihin lapun tehokkuus perustuu, minkälainen uinti on lapussa ottava?
Peltipelkkojen uinit eivät ole yhdenlaisia nekään.
Kovassa virrassa kapeampimallinen ja heikommassa leveämpi voisi olla perusajatuksena?
Kun joskus itse soudin enemmän pelkkoja opin jonkin verran niitä vvirittelemäänkin.
Parhaat olivat mielestäni sellaisia jotka keikkasivat puolelta toiselle (lusikkapuoli ylös) kääntymättä ympäri,
sitten kerta pari ympäri, sen jäkeen taas kääntymättä, taasen kerta pari kolme ympäri, ja nämä aina
sattumanvaraisesti kumpaankin suuntaan.
Yhteen suuntaan pyörähtelevä pelkka ei pyydä, ja vielä pahempi jos lähteen liian herkästi
ja liian paljon pyörimään. Siihen "ei ota sammakotkaan".
Parhaissa oli erikoinen ominaisuus: Käännöksessä, vedon löystyessä riittävästi,
ne lähtivät rullaamaan vinhasti sivulle pituusakselinsa ympäri.
Sitä ei lohi voinut vastustaa jos paikalla sattui olemaan!
Heinäkuun loppupuoleela lohella tulee muotiin paljolti juuri metallivärit,
Kulta/hopea, Kupari/hopea, kokokupari jne.
Samat värithän yleistyvät myös vaapuissa samaan aikaan.
Kalaonni
Taidettiinkin jo jossain ketjussa kirjoittaa, että lohi saattaa myös nielaista vieheen. Näin käy etenkin perhoja uittaessa. Eli syö lohi joessa ainakin öttiäisiä...
Taitaa olla aika vähän lappujen todellisia osaajia? Äkkiä tulee mieleen, että Arvila - Jormanainen ovat saaneet aikaan muutaman lauseen kirjaseen "Ottivieheen viritysopas". Eli kirjoittaapa lappujen uinnin säätämisestä tänne se ken osaa...
Jos viehe on lohen kurkussa, se ei tarkoita sitä, että lohi olisi halunnut sen syödä.
Pienemmät vieheet, myös pienet vaaput joutuvat nieluun saakka kun lohi kiskaisee
vettä kiduksiensa läpi ja varsinkin löysässä vedossa oleva viehe menee mukaan.
Jos lohi oikeasti söisi joessa, löytyisi kai sen mahasta myös näitä öttiäisiä?
Onko joku joella löytänyt lohen mahasta jotakin ruokaan viittaavaa?
Onko joku joella löytänyt lohen mahasta jotakin ruokaan viittaavaa?
Öttiäisiä on kaiveltu lohien mahoista - ja aiheesta on myös painettua tekstiä, esim.: http://www.mendeley.com/research/evidence-freshwater-feeding-adult-salmo...
Samoin talvikot popsivat sapuskaa - ainakin jos tukijoita on uskominen. Eikä lohi lopeta laakista syöntiään myöskään rannikolla kutujokea lähestyttäessä, vaan hairahtuu makupaloihin...
Lohi nousun alkuvaiheessa jonkun ötökän syödäkseen nielaistakkin, mutta ruoansulatus lohella kuitenkin hyytyy nousulle lähtiessä. Sapen tuottokin loppuu nousun edetessä.
Ikenet turpoaa ja kalan elimistö alkaa valmistautumaan lisääntymiseen.
Takaisin mereen laskevat "talvikot" ilmeisesti aloittelee ruokailua jo joessa ollessaan.
(Edit: kappas, Tana ehti mainita asiasta ensin)
Niiles Anttikin kertoi joskus löytäneensä vastanousseen lohen mahasta
"jotakin valkoisia toukkia", ja näitä erityisesti Stuntsa-lohilla, =talvikkolohi joka onkin
kääntynyt takaisin jokeen nousukalojen myötä ja ehkä jo ehtinyt ruokailemaan vuonolla.
Nämä lohethan ovat paikallisten mukaan "mahoja", korkeintaan muutama mätijyvä mahassa.
Nousulohella voisi ehkä olla joessa pudonneita lohitäitä tai mahdollisesti vuonossa löydettyjä öttiäisiä mahassaan?
Onko sitten syönyt oikein syömämielessä nälkäänsä vaiko vain maistellut huvikseen on vaikea sanoa?
Aivan mahdollista on, että ruokailutarve sammuu joillakin kaloilla vasta vähitellen ja joessa?
Ei kannata miettiä syökö vai ei. Lapuilla saa aina kalaa, kun pyyntö ja uittotekniikka on oikea, korostan aina, hampaaton tai hampaallinen, ei mitään väliä. Lappuja soudetaan uinnin mukaan, ei kirjan. Kirjoissa esitellään yhtä soutu tyyliä, lappuja on satoja, jolloin soututyylejä on satoja.
Ainakin yksi ryhmä Tenon vieheitä on vielä käsittelemättä - erilaiset uistimet kuten tobis (tuulenkala) eli Toby:
http://www.realsreels.com/baits/wayne/TobylureStudy.aspx
Ei Toby ole vain heittouistin...
Ps. Kun tuntuu tuo JAN/LGH keskustelu vellovan, niin onko kysymyksessä saman moinen muutos kalastavuudessa kuin mitä tapahtui Spearheadin lättänäpaino/lyhyt leukalappu -rakenteen vaihtuessa paremmin kestävään nykymalliin...
yhtä radikaali muutos kuin nilsuissa. Nilsuthan muuttui ihan radikaalisti.
Onneksi löytyy vieherasioista vielä vanhoja janeja ja hitaasti uppoavia vanhoja speareja.
Eikös Jouko ole maininnutkin jo että valmistustavat on pysyneet samoina?
Tosin erään uistinmerkin 2-4 kalaa päivässä samalta suvannolta lähes kauden jokainen päivä -touhuihin ei usko enää kukaan. Ja hyvä näin![/quote]
tarkennahan vähän ??
kl ja ml lappea
taas alkaa menemään liian osaamispainotteiseksi. lapunsuotu ei ole kovin suurta osaamista vaativa, ei edes mallin muuttuessa. Voi soutaa miten kukin haluaa, tai sillä tyylillä mihin on tottunut soutamaan vaikka perhoa.
Tobysta on tullut luotto uistin.
- "hyvätapaisesta ja asiallisesta" kirjoituksestasi klo 16.18.
Onhan toki aivan välttämätöntä, että informoit meitä loistavilla tiedoillasi.
Miten tulisimmekaan muuten toimeen kun mielestäsi en omista
viehestäni, enkä seuraajanikaan vieheistä mitään tiedä?
Kiitos myös uhrautuvasta paneutumisestasi po. asiaan kun olet näköjään
tavannut ja haastatellut "kaikki vakavasti suhtautuvat lohimiehet" Suomessa.
Itseltäni on kulunut vasta noin 50 vuotta ja olen edelleenkin kovasti tietämätön
joidenkin asioiden suhteen.
Tuli mieleeni eräs asia johon toivon vastaustasi:
Voisiko omieni ja seuraajani vaappujen toteamasi ero johtua ehkä siitä kun
toiseen stanssataan uimalevyn rintaosaan pienillä numeroilla vuosiluku?
Itse olen sitä ajatellut kun muuta eroa ei ole ...., he-hee.
. "Sama on käymässä Wäylälle, kukaan täysjärkinen ei maksa 25 E Wäylästä" ...
-Tuskin tuo paljon järjestä riippuu, enemmänkin pörssin paksuudesta tai halusta uhrata harrastukseensa.
Vaapun hinnan osuus on niin pieni kulu lohenpyynnissä, että sitä tuskin kannattaa muutaman euron tähden kovin pitkään miettiä.
Poppeli menisi aivan yhtälailla kaupaksi vaikka maksaisi enemmänkin?
Halpa vaappu muuttuu kalliimmaksi jos ei tule kalaa, ja kallis halpenee jo yhden kalan jälkeen?
"onko kysymyksessä saman moinen muutos kalastavuudessa kuin mitä tapahtui Spearheadin lättänäpaino/lyhyt leukalappu -rakenteen vaihtuessa paremmin kestävään nykymalliin" ?
-Spearheadissa on tapahtunut ajan kuluessa monia muitakin muutoksia, esim. vetokorkeuden suhteen.
Nykyinen malli on isompi, painavampi 11gr/14gr, ja vaatii myös isomman uimalevyn.
Uimalevyn tyveen jäävällä pikku reiällä ei ole mitään merkitystä kalstavuuteen koska se on ollut siinä
jo mallia uusittaessa. Vaapun rakenteen kannalta se on pelkästi eduksi ja hepottaa myös levyn asentamista.
Kalastavuus eri valmistajan (Jan) ja Nilsun mallien välillä on lähinnä uskon asia?
Mikähän on tuo "lattänäpaino" jonka Tana kirjoituksessaan mainitsee?
...
kyllä jäi jo viime kesänä wäylät hyllyyn ihan sen takia,että oli hinnat nousseet
.on ostaa tai olla ostamatta.
Valmistajan on myös pärjättävä jos aikoo ammatikseen tehdä tehdä.
Vaappujen hinnat ovat -60 luvulta alkaen laskeneet huomattavasti.
15 - 25 mk vuonna -70 merkitsisi tänä päivänä markkoina hyvinkin 150- 250 markkaa,
-euroina vastaavasti noin 25 - 40 €.
Myös kulut ja velvoitteet, esim alv, ovat nousseet samaan aikaan huomattavasti.
17€ ulosmyyntihinnalla pitäisi tehdä valtava määrä vaappuja jos aikoisi pärjätä ammattimaisesti.
Yhdelle miehelle jo 5000 vaapun vuosituotanto taitaa olla saavuttamattomissa?
Yhtenä vuotena jos jaksaa niin seuraavana ei ehkä mitään.
On vähän tullut hankittua kokemusta tästä hommasta ...
Tämän vuoksi olisi vaan ehkä parempi maksaa kohtuudella,
-jos aikoo tulevaisuudessakin saada haluamansa vieheen?
Ei vaapuntekijä voi kuitenkaan hyväntekeväisyyttä tehdä ja myydä puoli ilmaiseksi vaappujaan.
Vanhemmasta kaksikoukkuisesta JANista voi huutonetissä maksaa tupakkakartongin hinnan ja kolmikoukkuisesta kahden, ilman että tekee kipeää.
Aiemmin mainittu wäylän hinnan nousu ei mikään paha ole, aivan sopivan hintainen hyväksi lohivaapuksi (olikohan 22,50 viimekesänä?).
Poppeleitakin lähtee hyllystä siihen hintaan ettei tekijälle paljoa "karkkirahaa" jää.
Laittakaa vain tekijät boikottiin, niin katoaa viimeisetkin lohivaaput kaupan hyllystä.
Sitten muilla (huuto)markkinoilla hinnat kohoaakin pilviin.
Kerran vertasin mielenkiinnosta vanhaa ja uudempaa Spearheadia ja olin hoksaavinani, että vanhan nilsun nokassa oleva lyijylevy sallii vain matalan upotussyvyyden uintilevylle. Siis uintilevy tökkää tähän lättänäpainoon (nurkistaan pyöristetty pitkulaisen kolmion muotoinen n. 4 g:n lyijylevy).
Koska tuollainen läppämalli meni helposti rikki, niin oletin tästä syystä nykyrakenteen olevan tarkoituksella erilainen läpän kiinnityksen ja painon osalta.
Juuri noin.
Uudempi uimalevy on ns. haarukkalevy jossa on keskellä molemmilta puolilta kaareva lovi keskellä.
Kahdella pienellä terällä sahattu kaksipuolinen sahausura on tarkalleen saman mallinen.
Näin uimalevy asettuu helposti keskelle runkoa, riitäävän syvälle ja kiinnitys on samalla lujempi.
Näin ei myöskään tarvitse varoa langan katkeamista uraa sahatessa, lyijystä siinä ei ole niinkään väliä.
Uintiin tuo sahaus ei yksinään vaikuta, ja sama tapa on käytössä lähes kaikilla isommilla valmistajilla.
Ne on poijat Kalkkisissa kyllä aika hyviä katsomaan mitä tekevät ja mitä ei.
Kaikkiaanhan Nilsun mallit ovat muuttuneet vuosien mittaan ihmeen vähän.
Suurimmat muutokset ovat olleet vetokorkeuden muuttaminen alemmaksi muutamissa malleissa.
Kalamiehet tuppaavat olemaan sellaisia, että ensin kysyvät "eikö sinulla ole mitään uutta"?
Sitten kun teet uutta, kysyvät "eikö sinulla ole enää sitä vanhaa?"
Mutta, niin tämän pitääkin olla, -jos liian helpolla pääset niin mitään ei tapahdu.
Kalamiesten kanssa olen aina pärjännyt hyvin, "suurien tietäjien" kanssa tahtoo
olla joskus vähän vaikempaa...
Mutta kai sekin kuuluu tähän hommaan ...?
Jos oikein tahtoo typistää Tenon vaappuvalikoimansa, niin punainen nilsu saattaisi riittää. Käy vain kopaisemassa suvannon montun sopivalla kellon lyömällä - ja siimaan tietenkin jytäkkä lisäpaino...
Tuosta olen kyllä sitä mieltä, että Teno on oikein sopiva jokena kaikille kolmelle vieheiden päätyypille.
Samoin olisi Tornionjoki, mutta siellä perhoa käytetään perinteisesti hyvin vähän.
Ne jotka perhoja uittavat saavat myös kaloja.
Eri asia on Kymijoki joka on niin harmaavesinen ettei siellä pinnassa kulkeva perho tule lohen
silmiin lainkaan, -kun ei pinnassa ilman veturivaappua tarjottu vaappukaan oikein pelaa.
Voi olla että muistini pettää, mutta eikös vahemmassa spearissa paino ollut D kirjaimen muotoinen?
Uintilevy olisi ollut tuota D;tä vasten ja D;n pyöreä etuosa vaapun nokkaa kohden.
(paino siis vaakatasossa)
"Tenonpunainen" speari, hileellä tai ilman on kyllä vaappu mikä tulisi löytyä jokaisen Tenon kulkijan pakista.
Kyllähän perho tosiaan väylälläkin toimii aivan hyvin ja mitä ylemmäs väylää mennään, niin sitä paremmin puree.
Kaikilla viehetyypeillä on käyttäjäkuntansa. Kun kerran viestiketjun aloittaja oli selkeästi ns. ensikertalainen Tenolla, niin rehellisyyden nimissä pitää kannustaa paneutumaan perhoihin.
Tenolla on hyvin vaihtelevat olosuhteet niin kelien/veden kuin lohimäärän suhteen. Liian moni näyttää turhautuvan vaappujen vetoon, kun taas perhoilla saa lohta paljon, paljon helpommin...
Jos jollakin pitäisi Tenoon tutustuminen aloittaa, niin perholla!
Jos taas sattuu olemaan vannoutunut vaapun soutaja niin laittaa edes yhden perhon vaappujen kaveriksi, saattaa mieli äkkiä muuttua kun perho yllättää iloisesti.
Jos sitoo itse tai on tuttuja ketkä sitoo, kannattaa pyytää sitomaan muutaman perusperhon.
Googlella: "tenon lohiperhot" alkaa löytymään hyviä reseptejä.
Tai sitten täältä: http://www.perhoboxi.com/perhosivut/lukkari_jouni/index.htm melko saletteja perhoja soutuun.
Sivut
Lisää uusi kommentti