Hyppää pääsisältöön
Kalastus.com
Etusivu
Keskustelu
Kalenteri
Galleriat
Kalaruoka
Kalastuksen ABC
Kalastusvideot
Kalastuslinkit
Meritaimenta 2018 syyskausi
Anonymous
19.08.2018 - 08:31
Keskustelualueet
Kaikkea kalastuksesta
Mainostus sallittu
Uutisia
Viritykset ja rakentelu
Raportteja kalavesiltä
Kalastusvideot
Uusimmat viestit 2h
Uusimmat viestit 12h
Uusimmat viestit 24h
Lisää uusi viesti
Kirjautuminen
Käyttäjätunnus tai sähköposti
*
Salasana
*
Luo uusi käyttäjätili
Pyydä uutta salasanaa
OMAT TIETONI
Muuta asetuksiasi
Muuta profiiliasi
Netiketti
Omat galleriat
Omat ilmoitukset
Foorumihaku
Luontaisesti lisääntyvä meritaimenkanta Vantaanjoessamme on mitä upein asia. Suuret kiitokset puuhamiehille ja kaikille myötävaikuttaneille! Seuraavaksi pato nurin!
Muuten hyvä, mutta vantaanjoen nousukalat on lisääntyneet kalanviljelylaitoksella.
Onhan niitä kutevia istukkaita kiva bongailla. Ei siinä mitään.
Luonnokiertoa se ei kuitenkaan ole.
Onhan taimenella toki muitakin (suurempia) ongelmia kuin väärä istutuskanta. Vesivoima tuhonnut varmaankin yli 90 % taimenista ja siihen ei edes voi puuttua. Mutta hauskaa miten koville joillekin ottaa myöntää, että puroaktiivien joskus aikanaan innostusta ja toivoa herättänyt kantavalinta osoittautuikin täydeksi sudeksi.
90% Lienee vähättelyä ja pahasti siitä mikä vaikutus vesivoimalla on ollut taimeneen. 99% ehkä olis jo liioittelua. Eihän niitä oikeasti toimivia lohiportaita ole paljon missään. Joo, sen Vantskin pato pitäis kyllä laittaa nurin. Ja laidunistutukset ulkomerelle Isojoen kannalla takaisin.
Paljon rasvaevällisiä on kutenut Vantaassa jo usean vuoden ajan, menkää katsomaan jos ette usko. juuri nyt näkyy hyppyjä siinä länsihaarassa, ja useimmilla on rasvaevä.
Luke istutti 2016 ingarskilanjokeen 10.000 eväleikkaamatonta. Muina vuosina muihin jokiin. Nollikkaita menee suomelahden jokiin aika suuria määriä. Useita kymmeniä tuhansia. Mäti-istutukset päälle.
Vanskista saatiin vaelluspoikastutkimuksessa se 70 smolttia pyydettyä, mikä muuttui tietokonealgoritmien avulla smolttiarvioksi noin 2000. Perinteisempi arvio olisi ollut n. 350.
Rasvaevällisiä istukkaita menee moninkertainen määrä vanskin lähivesiin, ja vanski vetää myös näitä.
Kuten jo yllä todettiin, niin nolla (0) kpl vkk:n rasvaevällisistä näytekaloista on ollut luonnossa syntyneitä.
En epäile etteikö niitä luonnonkaloja siellä olisi. Varmasti on, mutta hyvin vähän. Ylivoimainen enemmistö rasvaevällisistä on kuitenkin ihan helsingin yliopiston tutkimusten mukaan istutettuja.
Suomeksi. "Erityisesti geneettisten uhkien takia, Ingarskilan-kantaa on suosittava tulevaisuudessa Suomenlahdella tehtävissä taimen istutuksissa."
Mutta hei, kyllä tämän palstan tavikset ja Besserwisserit tietää paljooon paremmin kuin alan tutkijat miten istutukset tulisi hoitaa ja mitä tulisi istuttaa Suomenlahdelle.
Nykytutkijoilla onkin mittavat näytöt istutustenntuottojen suhteen. Virassaoloaikana ja näiden tutkijoiden uusien näkemysten mukaan toimimalla istutustenntuotto on tippunut vain 80-90%.
Yksityisellä sektorilla vaadittaisiin tuloksien parantumista, tai tulisi kengän kuva takalistoon. No, valtion leipä on pitkä vaikka kuinka sössii.
Ai niin, se piti siis sanoa, että varmaan kadulla ensimmäinen vastaankävelijä saisi parissa vuodessa parempia tuloksia aikaan. Pertti eräreiät ja muu palstalaiset keskimäärin heti seuraavissa istutuksissa. Äärimmäisen helppoa. Tekee vain kuten silloin tehtiin,,kun tuotot oli hyviä. Eli isojokista hajautetusti ulommas saaristoon. Helpoa kuin heinän teko.
Mutta hei, kyllä tämän palstan tavikset ja Besserwisserit tietää paljooon paremmin kuin alan tutkijat miten istutukset tulisi hoitaa ja mitä tulisi istuttaa Suomenlahdelle. Pertit Eräreiät tietää aina paremmin kuin tutkijat, oli sitten kysymys mistä tahansa, vaikka Tenon lohikantojen säätelyn tarpeesta. Kysykää Perteiltä, ne tietää, mitään tutkijoita ei siihen tarvita......
Ikävä tosiasia on että ei ollut vaihtoehtoja tuon Ingarskilan kannan suhteen. Se on ainoa alueen alkuperäinen kanta joka saatiin kuin ihmeen kautta viljelyyn, muut kannat ovat kuolleet sukupuuttoon. Kun nyt otetaan huomioon tuo Ingarskilan kannan geneettinen sopeutuminen alueen olosuhteisiin ja sopivuus alueen jokien taimenkantojen uudelleen elvyttämiseen ja palautus istutuksiin, ei käytönnössä ole ollut muuta mahdollisuutta kuin Ingarskilan kanta.
Se seikka että se on (ehkä) hidas kasvuisempi ja ei tarjoa merellä vapakalastajille niin suurta hupia ja file- proteiinimäärää, on suuressa kuvassa loppujen lopuksi aika toisarvoista.....
Ingarskilan taimenen talteenotto ja viljelyhistoria on kyllä ollut aika veitsenterällä astelua. Isoja emoja ei saatu millään pyydettyä riittävästi, taisi olla nousijoita kahtena vuonna yhteensä kolme kappaletta. Ja niiden alkuperähän saattoi olla ihan mitä tahansa. No - kanta otettiin viljelyyn pyytämällä jokipoikasia.
Siitä tuo tammukka-nimitys. Kannan perustajat kun olivat mitä todennäköisimmin paikallisiksi jääneiden taimenten jälkeläisiä.
Keskisellä uudellamaalla on vastaavia paikallisiksi kehittyneitä entisten meritaimenjokien taimenkantoja useita. Myös vantaanjoen latvahaaroissa. Mankinjoki, espoonjoki, siuntionjoki "isompina" muina jokina läntisellä uudellamaalla.
Ingarskilan istutusvaikutusta näkyy ainakin siuntionjoen ja mankinjoen kannoissa. Nämä lienee pääasiallisesti aktiivien jokiin tekemistä istutuksista. Jatkossa merialueen istutukset sotkevat nämä kannat ainakin jos istutuksissa käytetään ingarskilan taimenta. Se kun nousee paremmin pieniin savisameisiin jokiin. Mielenkiinnolla kuulisin vasta-argumentteja.
Onko se nyt sitten joidenkin mielestä niin, että ingarskilan taimen sopii jokaiseen jokeen sotkemaan alkuperäisiä kantoja, mutta (selkeästi huonommin näihin jokiin nouseva) isojokinen ei sovi merialueen istutuksiin, koska nekin voisi teoriassa nousta pikkujokiin sekoittamaan niiden kantoja?
On teillä jutut.
Vantaanjoessa on todellakin alkuperäisiä kantoja latvoilla. Ei nyt "Ingarskilan ystävien" kantojen suojelujutut täsmää käytännön toimien kanssa lainkaan. Vantaaseen tunnutaan oikein haluavan Ingarskilan taimenen meri-istukkaita nousemaan ja sotkemaan tätäkin alkuperäistä vantaan taimenkantaa. Alajoelle on istutettu aktiivien toimesta vaikka mitä. Ingalaista, isojokista ja aurajokista ainakin.
Puhuvat yhtä, tekevät ja tukevat toista. Ei paljoa pisteitä heru tuollaisesta toiminnasta.
Asiaan. Isojokisia menee joinakin vuosina vieläkin myös pk-seudun istutuksiin. Varsinkin helsingissä. Kalastusalue päättää omat istutuskannat itse. Ely ei voi päättää kuin velvoiteistutuksiin käytettävien kantojen osalta. Varsinkin espoossa velvoitteet on kyllä se leijonanosa istutuksista. Aina ei tarvittavia/päätettyjä kantoja ole istutuksiin saatavilla, ja tällöin istutetaan mitä saadaan. Ainakin 2016 oli suurin osa myös espoon istutuksista isojokisia. Tänä syksynä pitäisi siis olla kohtuullisen hyvin 4-6 kilon kalaa merellä. Eli syyskaudesta 2018 voi tulla oikeinkin hyvä. Keväällä joku sai jo merkatun espooseen 2016 istutetun isojokisen. Neljä kiloa tasan kahdessa vuodessa, eli karvan keskimääräistä parempi isojokisen kasvutahti. Ruokaahan merellä riittää nyt todella hyvin, siitä ei ole kasvu kiinni.
Nyt kannattaa koukut terottaa ja ehkä vaihtaa vielä vähän paksummat siimat. 2016 istutettu isojokinen kun voi painaa nyt syksyllä myös jopa 8-10 kg.
Kuulostaa hyvältä. Toivotaan että jatkossakin Isojoen isoa riittää istutuksiin.
Kysyin elystä keväällä noi suomenlahden alueen istutustiedot kun alkoi kiinnostamaan. Nyt olen työmatkalla, mutta kaivan tänne noita pk-alueen isojokisten istutusmääriä viime vuosilta kunhan kotidun. Nyt ei kannata heittää kirvestä kaivoon, vaikka kalat on olleet jo pitkään pieniä. Tänä syksynä pitäisi olla tosiaan kohtuu hyvin semmoista 5kg:n kalaa liikkeellä stadi-espoo linjalla. Ja valuuhan noita aika paljon ympäristöön. Porvooseen ja porkkalaan.
Vähän pitää vesien vielä jäähtyä.
Eilen tarttui Vantaasta koskien ulkopuolelta 62cm rasvaevällinen.
Verkoilla olen saannut pitkin kesää niitä. Pitää vain tietää paikat
Sekakantaa Vantaanjoen "oma" taimenkanta on, eikä se välttämättä edes ole huono asia. Turha tuon taimenkannan puhtautta on varjella. Isojokista merelle vaan!
Ehdottomasti mereen vaan ja täys rauhoitus mereenlaskeviin jokiin kaiken kalastuksen osalta. Ja mereltä kiellettävä verkko ja rysäkalastus vähintääkin 15km jokisuilta. Kyllä alkaisi jalokalaa taas kymmenen vuoden päästä olemaan.
Mereen myös syys rauhoitus
Taimenen "laidunnusistutuksista" olisi luovuttava kokonaan niin kauan kuin se laidunnus ei tapahdu kuten karjalla, aidatulla alueella. Sama pätee rautalampilaisen kannan käyttöön kaikilla reittivesillä.
Ei missään nimessä pidä luopua. Ihmisen ei kuulu muutella ekosysteemiä miten kukin omalle kalastukselleen haluasi. Luonto on istutuksissakin etusijalla.
Meret ja järvet ovat olleet aina täynnä taimenta. Laiduntavilla taimenilla on oma tärkeä roolinsa luonnossa. Ennen patoja villejä taimenia laidunsi 100- kertainen määrä nykyiseen istukasmäärään nähden.
Laidunistutuksia pitäisi vain lisätä, vaikka joku purohörhelö kuvittelee että se on hänen OMASTA saaliista pois.
Kannattaa käydä arvioimassa purohörhojen toimintaa myös facebookissa. Varsinaista valehtelua ja agitaattorien johtamaa venkoilua.
Tässä on kiteytettynä juuri se syy, miksi Ingarskilan (ja Mustajoen) taimen on oikea valinta, kun taas vieraan kannan (Isojoki) istuttaminen vain kalastushuvin vuoksi Suomenlahden alueelle on hyvin kyseenalaista.
Luonto on nykyään todellakin alkanut vihdoin olla istutuksissa etusijalla, ja hyvä niin.
Noi Ingarskilan kalat ovat velttoja ja lähes elottomia kaloja. Eivät pärjää kovinkaan kauaa hengissä. Muistuttavat lähinnä särkikalaa eikä sellaisena pitäisi istuttaa eikä vaalia ollenkaan. Vahingoittavat meritaimenen perimää ja tekevät koko lajista uhanalaisen. Että tällaista leikkimistä harrastetaan purohörhöryhmässä.
Tuota laidunnusitutusten lopettamista on joskus aiemminkin jmeräs putoaktiivi ehdottanut. Aiheuttaa tutkijapiireissä lähinnä naurunomaiden hymähdyksen.
Meri ja järvialtaat on itse asiassa aivan valtava ekosysteemi (patojen tukkimiin) puroihin verrattuna. Tämän vuoksi laidunistutuksilla aikaab saadaan ihan oikea hyöty ympäristölle. Älkää unohtako että tuhannesta istukkaasta vain muutama kasvaa koko ikänsä suureksi ilman luonnollista kuolemaa, joten kaikilla istukkailla on positiivinen rooli kalastoon (siis myös niillä pienillä). Laidunistutuksiin käy hyvin mm. tutkijoiden puoltama Isojoen suureksi kasvava taimenkanta, josta kasvaa yllättävän paljon suuria silakkaimureita. Eikä siitä kalastajatkaan tunnu pahoillaan olevan kun saalis on suurta.
Jos vanskilta laitetaan pato nurin niin seuraavat 20v menee ilman lohikaloja... virtaukset muuttuu ja saa paskan liikkeelle vanskinlahdelta. Pohjasta irtoo niin paljon paskaa suuremmilla virtauksilla ettei yksikään kala tule edes Lahdelle asti. Joo pato vaan nurin
Jos vanskilta laitetaan pato nurin niin seuraavat 20v menee ilman lohikaloja... virtaukset muuttuu ja saa paskan liikkeelle vanskinlahdelta. Pohjasta irtoo niin paljon paskaa suuremmilla virtauksilla ettei yksikään kala tule edes Lahdelle asti. Joo pato vaan nurin
Tuota, nyt täytyy ihan vilpittömästi kysyä, luuletko todella että pato vähentää joessa virtaavan veden määrää.
Ei hitsi mä repesin edelliselle kommentille (aivan hulvatonta huutonaurua).
Ja miten se taimen auttaa luontoa?
No mitenköhän. Taimen on ulkosaariston huippupeto. Pitää rannikon silakkakannat kurissa, jolloin myös kasviplankton pysyy kurissa ( eläinplanktonia paljon kun silakkaa vähemmän).
Jenkkien suurilla järvillä buustattiin lohikalaistutuksia, josta seurasi positiivisia vaikutuksia koko ravintoketjuun, tai ravintoverkkoon, kuten nykyisin sanotaan. Näkösyvyys kolminkertaistui.
Ihminen voi itse valita. Joko istutusten kautta kompensoidaan puuttuvaa luonnonlisääntyminen jotta saadaan merelle luonnollinen taimenmäärä ja puhtaat vedet, tai sitten ei istuteta ja saadaan levämössöä. Noin karrikoidusti.
Tässä on kiteytettynä juuri se syy, miksi Ingarskilan (ja Mustajoen) taimen on oikea valinta, kun taas vieraan kannan (Isojoki) istuttaminen vain kalastushuvin vuoksi Suomenlahden alueelle on hyvin kyseenalaista.
Luonto on nykyään todellakin alkanut vihdoin olla istutuksissa etusijalla, ja hyvä niin.
Molemmat, sekä ingarskilanjoen että mustajoen laitoskantojen taimenet ovat PUROTAIMENIA. Emokalastojen edustajat on eläneet pääasiallisesti paikallisiksi jääneinä populaatioina ainakin viimeiset 50 vuotta. Puroissa on rumasti sanottuna paska jäljellä. Eli se vaeltamaton geeniperimä. Puroihinhan nuo sopii. Merelle EI sovi.
Taimen seuraa vahvasti vanhempiensa elinstrategiaa. Isojokisen elinstrategia on vaeltaa merellä imuroimassa silakkaa ja kasvaa suureksi. Ingarssin ja mustajoen taimenen elinstrategia on sinnitellä puroissa hyönteisillä. Noi kun laittaa mereen, niin ne ei tiedä edes mitä tehdä siellä.
Näinpä. Siinä erinomaisesti kiteytetty.
Ehkä jotain geenimanipulaatiota vois kokeilla noille istutettaville Ignassilaisille, jos joku pakkomielle on niitä istuttaa.
Tässä on kiteytettynä juuri se syy, miksi Ingarskilan (ja Mustajoen) taimen on oikea valinta, kun taas vieraan kannan (Isojoki) istuttaminen vain kalastushuvin vuoksi Suomenlahden alueelle on hyvin kyseenalaista.
Luonto on nykyään todellakin alkanut vihdoin olla istutuksissa etusijalla, ja hyvä niin.
Molemmat, sekä ingarskilanjoen että mustajoen laitoskantojen taimenet ovat PUROTAIMENIA. Emokalastojen edustajat on eläneet pääasiallisesti paikallisiksi jääneinä populaatioina ainakin viimeiset 50 vuotta. Puroissa on rumasti sanottuna paska jäljellä. Eli se vaeltamaton geeniperimä. Puroihinhan nuo sopii. Merelle EI sovi.
Taimen seuraa vahvasti vanhempiensa elinstrategiaa. Isojokisen elinstrategia on vaeltaa merellä imuroimassa silakkaa ja kasvaa suureksi. Ingarssin ja mustajoen taimenen elinstrategia on sinnitellä puroissa hyönteisillä. Noi kun laittaa mereen, niin ne ei tiedä edes mitä tehdä siellä.
Mitä tulee Ingarskilan joen taimeniin, niin tuo tuulesta temmattu mutuilut ja väittet "tammukoista", on juuri sitä itseään, täydellistä potaskaa ja huuhaata. Joesta merivaellukselle lähteneiden poikasten osuus on Ingarskilan joessa nimittäin vuosittaisten sähkökoekalastusten perusteella erittäin suuri, jopa selvästi suurempi kuin joissakin kansainvälisissä tutkimuksissa on keskimäärin meritaimenten osalta todettu.
Ingarskilassa tavataan erittäin vähän yli 3-vuotiata taimenia. Joesta on muuten kirjallista lähdettä olemassa jo vuodelta 1937 (Segerståle), jossa kirjoitetaan joen meritaimenten keskikoosta (suuria) ja että joki on nimenomaan meritaimenjoki jossa paikallista taimenta (tammukoitunutta) esiintyy erittäin vähän. Tästä syystä mitään "tammukankalastus ilmiötä joen historiassa ei ole koskaan juuri esiintynytkään, valtaosa Ingarskilan joen taimenista on 1-2 vuotiasta taimenen pentua, tätä suuremmat ovat häipyneet säännönmukaisesti merelle syönnöstämään.
Esim. Saksassa on tehty laaja tutkimus taimenen vaelluskäyttäytmisestä, jossa jokeen istutettiin suuria määriä eri alkuperää olevia, eri vesistöistä peräisin olevia taimenen nollikkaita, "purotaimenkantaa", järvitaimenta ja meritaimenta. Tutkimuksessa todettiin että oli kannan alkuperä mikä tahansa, kaikista kannoista jäi jokeen keskimäärin 30 % ja "tammukoitui ja 70 % osuus vaelsi mereen. Tämä kuuluu taimenen selviytymis strategiaan, ja on lajille tyypillistä käyttäytymistä.
Tokihan eri kannoissa on jonkin verran poikkeavuutta vaelluskäyttäytymisessä geneettisesti, mutta monien tutkimusten mukaan se ei ole niin merkittävää kuin on oletettu.
Esim. vuonna 2013 ingarskilan joessa tehdyissä tutkimuksissa jokeen asetettuihin pyydyksiin ui ainoastaan 1-2 vuotiasta poikasta, ei yhtään isompaa juurikaan, siis näitä joessa pitkään olleita "tammukoituneita" 25 cm - 40 cm kaloja ei tavattu lainkaan näistä pyydyksistä. Pienimmät vaelluspoikaset olivat 160 mm pituisia ja suurimmat 260 mm pituisia.
Samana vuonna Ingarskilanjoessa useilla koskialueilla tehdyissä sähkökoekalastuksissa yli 90 % taimenista oli 1-2 vuotiaita poikasia. Taaskaan ei tavattu lainkaan 30 cm ja sitä suurempia taimenia lainkaan, mikä on osoitus siitä että tammukoimista joessa tapahtuu hyvin vähäisessä määrin. Tämä onkin ihan selviö, sillä kyseinen pikkujoki pystyy jo koskipinta-alan huomioiden elättämään hyvin rajallisen määrä paikallista kalaa. Vaellus käyttäytymistä ohjaa mitä suurimmassa määrin joen reviirien määrä /tila ja ravinnon määrä sekä taimentiheys. Mitä suurempi poikastiheys, sitä suurempi osa poikasista lähtee syönnösvaellukselle. Ja Ingarskilan joessa poikas tiheys on koskipinta-aloihin nähden aika hyvä, keskiarvo 2000-luvulla lähes 15 yksilöä aarilla. Esim. vuonna 2009 lähes 40 kpl /aari. Ei ehkä nuo tiheydet tunnu ihan loistavilta, mutta niitä niitä voi alkaa vertailemaan vaikkapa Suomen parhaimpien luonnonvaraisten taimenjokien - Juutuanjoen ja Nuorttijoen poikastiheyksiin, niin karu totuus tulee näkyviin tältä osin, se että 15 poikasta aarilla ei ole nämä huomioiden todellakaan huono tulos, vaan hyvä.
Samana vuonna, v. 2013 tehdyissä sähkökoekalastuksissa Ingarskilan joessa 1-2 vuotiaden poikasten osuus saaliista oli 88 %, kun taas + 3 vuotiaita oli 6 %, 4-vuotiaita ei tavattu lainkaan ja suurempia + 5 vuotiaiden osuus saaliissa oli VAIN 2 %. Johtopäätös tästä oli aivan selvä. Lähes 90 % Ingarskilan poikasista painuu merelle syönnöstämään. Tammukoitumista tapahtuu joen taimenkannassa hyvin vähäisessä määrin.
Sivut
Lisää uusi kommentti