Hyppää pääsisältöön
Kalastus.com
Etusivu
Keskustelu
Kalenteri
Galleriat
Kalaruoka
Kalastuksen ABC
Kalastusvideot
Kalastuslinkit
Meritaimenta 2018 syyskausi
Anonymous
19.08.2018 - 08:31
Keskustelualueet
Kaikkea kalastuksesta
Mainostus sallittu
Uutisia
Viritykset ja rakentelu
Raportteja kalavesiltä
Kalastusvideot
Uusimmat viestit 2h
Uusimmat viestit 12h
Uusimmat viestit 24h
Lisää uusi viesti
Kirjautuminen
Käyttäjätunnus tai sähköposti
*
Salasana
*
Luo uusi käyttäjätili
Pyydä uutta salasanaa
OMAT TIETONI
Muuta asetuksiasi
Muuta profiiliasi
Netiketti
Omat galleriat
Omat ilmoitukset
Foorumihaku
Juu, vantaanjoen alaosien kanta on sekakantaa, jotain 85% ingarskilaa ja 15% isojokea.
Mutta joen latvoilla on taimentutkijoiden geenitestien mukaan alkuperäisiä kantoja. Vantaanjoki olisi tullut elvyttää näillä ennemmin kuin jollain muulla paikallistuneella purotaimenkannalla.
Nyt vantaanjoen perimät itse sotkenneet tahot laittavat ammattinsa puolesta näppinsä merialueen istutuksiin, ja suosivat tätä ingarskilan purotaimenta, joka taitaa olla loppujen lopuksi ainakin osittain tanskalaista alkuperää.
Aivan ihme säätäjiä.
Samana vuonna, v. 2013 tehdyissä sähkökoekalastuksissa Ingarskilan joessa 1-2 vuotiaden poikasten osuus saaliista oli 88 %, kun taas + 3 vuotiaita oli 6 %, 4-vuotiaita ei tavattu lainkaan ja suurempia + 5 vuotiaiden osuus saaliissa oli VAIN 2 %. Johtopäätös tästä oli aivan selvä. Lähes 90 % Ingarskilan poikasista painuu merelle syönnöstämään. Tammukoitumista tapahtuu joen taimenkannassa hyvin vähäisessä määrin.
Yhtä hyvin toi voi osottaa että ne on kuollu siellä joessa hauekien ravintona. Tollasten prosentilukujen toistelu ei tietenkään osoita että ne kalat olisivat vaeltaneet mereen. Kaikille akateemisille tutkimuksien johtopäätökset täyttävät muitakin kriteerejä kuin yhdestä paikasta tehtyjen havaintojen kirjaamisen. Tietysti pelkkä facebook tohtori näkee noissa luvuissa vaikka mitä.
Esim. vuonna 2013 ingarskilan joessa tehdyissä tutkimuksissa jokeen asetettuihin pyydyksiin ui ainoastaan 1-2 vuotiasta poikasta, ei yhtään isompaa juurikaan, siis näitä joessa pitkään olleita "tammukoituneita" 25 cm - 40 cm kaloja ei tavattu lainkaan näistä pyydyksistä. Pienimmät vaelluspoikaset olivat 160 mm pituisia ja suurimmat 260 mm pituisia.
Samana vuonna Ingarskilanjoessa useilla koskialueilla tehdyissä sähkökoekalastuksissa yli 90 % taimenista oli 1-2 vuotiaita poikasia. Taaskaan ei tavattu lainkaan 30 cm ja sitä suurempia taimenia lainkaan, mikä on osoitus siitä että tammukoimista joessa tapahtuu hyvin vähäisessä määrin. Tämä onkin ihan selviö, sillä kyseinen pikkujoki pystyy jo koskipinta-alan huomioiden elättämään hyvin rajallisen määrä paikallista kalaa. Vaellus käyttäytymistä ohjaa mitä suurimmassa määrin joen reviirien määrä /tila ja ravinnon määrä sekä taimentiheys. Mitä suurempi poikastiheys, sitä suurempi osa poikasista lähtee syönnösvaellukselle. Ja Ingarskilan joessa poikas tiheys on koskipinta-aloihin nähden aika hyvä, keskiarvo 2000-luvulla lähes 15 yksilöä aarilla. Esim. vuonna 2009 lähes 40 kpl /aari. Ei ehkä nuo tiheydet tunnu ihan loistavilta, mutta niitä niitä voi alkaa vertailemaan vaikkapa Suomen parhaimpien luonnonvaraisten taimenjokien - Juutuanjoen ja Nuorttijoen poikastiheyksiin, niin karu totuus tulee näkyviin tältä osin, se että 15 poikasta aarilla ei ole nämä huomioiden todellakaan huono tulos, vaan hyvä.
Samana vuonna, v. 2013 tehdyissä sähkökoekalastuksissa Ingarskilan joessa 1-2 vuotiaden poikasten osuus saaliista oli 88 %, kun taas + 3 vuotiaita oli 6 %, 4-vuotiaita ei tavattu lainkaan ja suurempia + 5 vuotiaiden osuus saaliissa oli VAIN 2 %. Johtopäätös tästä oli aivan selvä. Lähes 90 % Ingarskilan poikasista painuu merelle syönnöstämään. Tammukoitumista tapahtuu joen taimenkannassa hyvin vähäisessä määrin.
Jep, noi prujut on tullut luettua, ja keskusteltua aiheesta mm. Luken´tutkija Ari Sauran kanssa. Samanlaiset tulokset kuulemma ovat valtaosin olleet tällä vuosikymmenellä yleensäkin. Ingarskilan kannalla on voimakas vaellusvietti, sillä se on ollut lyhyen aikaa viljelyssä eikä vielä "laitostunut" ja kannan geneettinen rakenne ei kärsinyt laitosviljelystä, kuten monen muun kannan on käynyt. Tammukoita joessa tavataan hyvin vähäisessä määrin....
Juu, vantaanjoen alaosien kanta on sekakantaa, jotain 85% ingarskilaa ja 15% isojokea.
Mutta joen latvoilla on taimentutkijoiden geenitestien mukaan alkuperäisiä kantoja. Vantaanjoki olisi tullut elvyttää näillä ennemmin kuin jollain muulla paikallistuneella purotaimenkannalla.
Nyt vantaanjoen perimät itse sotkenneet tahot laittavat ammattinsa puolesta näppinsä merialueen istutuksiin, ja suosivat tätä ingarskilan purotaimenta, joka taitaa olla loppujen lopuksi ainakin osittain tanskalaista alkuperää.
Aivan ihme säätäjiä.
Nämä Vantaan latvoilta löydetyt, ilmeisesti todellakin alkuperäistä kantaa olevat metrin levyisessä Erkylänpurossa sinnittelevät taimenet ovat juurikin sitä tammukoitunutta populaatiota, joiden vaellusvietti on heikkoa. Tällaista "tammukkaa" ei ole ollut mitään järkeä ottaa viljelyyn, ja ruveta istuttelemaan niitä yhtään minnekään. Tuolla taimenkannalla ei olisi saatu vantaanjoella aikaan hevonvi...akaan se on aivan selviö ja tutkijatkin tiedostivat asian. Ymmärsitkö ? ?
Kaikissa maailman taimenjoissa ja puroissa nuorten poikasten kuolleisuus on suurta. 5 vuotiaita on kaikkialla vähän nuorempiin verrattuna. 2% 5 vuotiaita ei todellakaan ole vähän.
Tuo mainitsemasi vaelluspoikaspyynti oli tosiaan vaelluspoikaspyyntiä. Sillä ei voi oikein paikallisisksi jääneitä kaloja saadakkaan. Alajoen pyydykset pyytää huonosti jokivarteen ja latvoille paikallisiksi jääneitä kaloja ;-).
Ingarskilanjoen tuotantoala on aika pieni ja sen mukainen vaelluspoikasmääräarvio n.2000 kpl /vuosi. Toteutuma 40 vuoden duunin ja satojen tuhansien istukkaiden jälkeen on n. 250 smolttia vuodessa. Joku mättää. Joko arvio on poskellaan tai poikaset ei lähde merelle.
Taimenen elinstrategioiden valinnasta kukin voi tietysti valikoida oman halunsa mukaiset tutkimukset . Tuossa yksiaika tuore: https://www.google.no/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://www.infish.co...
Tämän mukaan vaeltavien taimenten poikaset smolttiutuvat, paikallisten kantojen poikaset hyvin vähäisessä määrin.
Ingarskilan tapauksessa paikallisisksi jääneet taimenet ovat kannan vakuutus - kuivia kesiä ja syksyjä on niin usein, että puhtaasti merivaelluksella käyneiden emojen varassa kanta olisi kuollut sukupuuttoon aikoja sitten.
Kaikkien suomenlahden suomenpuoleisten jokien alkuperäiskannat ovat ajan saatossa tammukoituneet. Siis sinnitelleet paikallisina kantoina isoksi osaksi nousuesteiden yläpuolisilla jokialueilla. Tästä ei ole kai mitään epäselvyyttä?
Segerståle muuten mainitsee viipurinlahden jokien taimenkantojen erityispiirteenä sen, että sukukypsyvät / nousevat kutemaan poikkeuksellisen nuorina. Mitä merkitsee mustajokisen kasvunopeudelle?
On ihan yksi ja sama, onko ingarssilainen tammukka vai ei. Se ei sovellu merialueen istutuksiin, koska sekä sen kasvunopeus että ennen kaikkea tutto on huonompi kuin verrokilla eli isojokisella.
"Alueelle kuuluva" ei nyt oikein sovi perusteluksi. Ingarssin taimen kun taitaa olla tanskalaista alkuperää...
Koko 2000- luvun trendi ingarskilanjoessa mereen vaeltavien smolttien suhteen on ollut nouseva.
Vaelluspoikasten arvioitu määrä Ingarskilan joessa
- 2012 noin 150 poikasta
- 2013 noin 400 poikasta
- 2014 ?
- 2015 noin 550 poikasta
- 2016 noin 500 poikasta
- 2017 noin 600 poikasta
Kaikki suomenlahden joet ainakin kalastuskieltoon meritaimenen osalta, kunnes luonnonlisääntyminen toimii täydellä teholla. Taimenkannat pitää valita hyvin. Isoihin jokiin suurikasvuisia, pieniin jokiin pienikasvuisia. Merialueen istutuksiin pelkästään nopea-ja suurikasvuisia.
Ihme vääntämistä täällä. Perusasiat on hyvin yksinkertaisia.
Vaelluspoikasten arvioitu määrä Ingarskilan joessa
- 2012 noin 150 poikasta
- 2013 noin 400 poikasta
- 2014 ?
- 2015 noin 550 poikasta
- 2016 noin 500 poikasta
- 2017 noin 600 poikasta
Niin, että kuka on arvioinut?
Kaksi vaelluspoikastutkimusta on tehty. 2012 ja 2013. Vaelluspoikasarviot 150 ja 400 kpl.
https://www.google.no/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://docplayer.fi/...
Neljästä sadasta poikasesta kertyisi mahtavat 4-8 saaliskalaa merelle ja 4-8 nousijaa. Ja luonnokiertoisten kutijoiden efektiivinen populaatiokoko olisi ?
Ei kuulu kauhiasti otsikkoon, mutta kommentoin vielä tätä ingarskilanjokea.
Vaelluspoikaspyynnit ja arviot on tehty tähän alimman kosken alle.
Siitä merelle on kilometrin verran haukihelvettiä, kaislikkoista veneväylää, paha paikka taimenen poikasen kannalta. Mikä osa poikasista pääsee merelle asti? Puolet?
Mitä tulee Ingarskilan joen taimeniin, niin tuo tuulesta temmattu mutuilut ja väittet "tammukoista", on juuri sitä itseään, täydellistä potaskaa ja huuhaata. Joesta merivaellukselle lähteneiden poikasten osuus on Ingarskilan joessa nimittäin vuosittaisten sähkökoekalastusten perusteella erittäin suuri, jopa selvästi suurempi kuin joissakin kansainvälisissä tutkimuksissa on keskimäärin meritaimenten osalta todettu.
Ingarskilassa tavataan erittäin vähän yli 3-vuotiata taimenia. Joesta on muuten kirjallista lähdettä olemassa jo vuodelta 1937 (Segerståle), jossa kirjoitetaan joen meritaimenten keskikoosta (suuria) ja että joki on nimenomaan meritaimenjoki jossa paikallista taimenta (tammukoitunutta) esiintyy erittäin vähän. Tästä syystä mitään "tammukankalastus ilmiötä joen historiassa ei ole koskaan juuri esiintynytkään, valtaosa Ingarskilan joen taimenista on 1-2 vuotiasta taimenen pentua, tätä suuremmat ovat häipyneet säännönmukaisesti merelle syönnöstämään.
Esim. Saksassa on tehty laaja tutkimus taimenen vaelluskäyttäytmisestä, jossa jokeen istutettiin suuria määriä eri alkuperää olevia, eri vesistöistä peräisin olevia taimenen nollikkaita, "purotaimenkantaa", järvitaimenta ja meritaimenta. Tutkimuksessa todettiin että oli kannan alkuperä mikä tahansa, kaikista kannoista jäi jokeen keskimäärin 30 % ja "tammukoitui ja 70 % osuus vaelsi mereen. Tämä kuuluu taimenen selviytymis strategiaan, ja on lajille tyypillistä käyttäytymistä.
Tokihan eri kannoissa on jonkin verran poikkeavuutta vaelluskäyttäytymisessä geneettisesti, mutta monien tutkimusten mukaan se ei ole niin merkittävää kuin on oletettu.
Esim. vuonna 2013 ingarskilan joessa tehdyissä tutkimuksissa jokeen asetettuihin pyydyksiin ui ainoastaan 1-2 vuotiasta poikasta, ei yhtään isompaa juurikaan, siis näitä joessa pitkään olleita "tammukoituneita" 25 cm - 40 cm kaloja ei tavattu lainkaan näistä pyydyksistä. Pienimmät vaelluspoikaset olivat 160 mm pituisia ja suurimmat 260 mm pituisia.
Samana vuonna Ingarskilanjoessa useilla koskialueilla tehdyissä sähkökoekalastuksissa yli 90 % taimenista oli 1-2 vuotiaita poikasia. Taaskaan ei tavattu lainkaan 30 cm ja sitä suurempia taimenia lainkaan, mikä on osoitus siitä että tammukoimista joessa tapahtuu hyvin vähäisessä määrin. Tämä onkin ihan selviö, sillä kyseinen pikkujoki pystyy jo koskipinta-alan huomioiden elättämään hyvin rajallisen määrä paikallista kalaa. Vaellus käyttäytymistä ohjaa mitä suurimmassa määrin joen reviirien määrä /tila ja ravinnon määrä sekä taimentiheys. Mitä suurempi poikastiheys, sitä suurempi osa poikasista lähtee syönnösvaellukselle. Ja Ingarskilan joessa poikas tiheys on koskipinta-aloihin nähden aika hyvä, keskiarvo 2000-luvulla lähes 15 yksilöä aarilla. Esim. vuonna 2009 lähes 40 kpl /aari. Ei ehkä nuo tiheydet tunnu ihan loistavilta, mutta niitä niitä voi alkaa vertailemaan vaikkapa Suomen parhaimpien luonnonvaraisten taimenjokien - Juutuanjoen ja Nuorttijoen poikastiheyksiin, niin karu totuus tulee näkyviin tältä osin, se että 15 poikasta aarilla ei ole nämä huomioiden todellakaan huono tulos, vaan hyvä.
Samana vuonna, v. 2013 tehdyissä sähkökoekalastuksissa Ingarskilan joessa 1-2 vuotiaden poikasten osuus saaliista oli 88 %, kun taas + 3 vuotiaita oli 6 %, 4-vuotiaita ei tavattu lainkaan ja suurempia + 5 vuotiaiden osuus saaliissa oli VAIN 2 %. Johtopäätös tästä oli aivan selvä. Lähes 90 % Ingarskilan poikasista painuu merelle syönnöstämään. Tammukoitumista tapahtuu joen taimenkannassa hyvin vähäisessä määrin.
Näistäkin tutkimustuloksista tämän palstan besserwisserit pystyvät vaikka pelkästään kansakoulun 6. vuoden pohjalla tekemään oikeammat johtopäätökset kuin alan tutkijat. He ovat uskossaan vahvoja kuin Jehovat omassaan ja Ingarskilan taimen on tammukka viittasivat tukimustulokset mihin vaan.
Mitä tulee tähän Ingarskilan kannan ja Isojoen kannan kasvupotentiaaliin, ja Ingarskilan taimenten hitaampaan kasvuun niin tästä tutkijat, esim. Ari Saura ovat todenneet sanan tarkasti näin :
Tehdyssä tutkimuksessa Ingarskilan taimenet jäävät Isojoen taimenta HIEMAN pienemmiksi, mutta kasvuerolla EI OLE NYKYISIN MERKITYSTÄ KOSKA ERO TULEE ESIIN VASTA TOISEN MERIVUODEN JÄLKEEN, JOLLOIN VALTAOSA KALOISTA ON JO PYYDETTY POIS.
Yli 70 % Ingarskilan joesta lähtevistä taimenista pyydetään merellä verkoilla. Verkkojen osuus 65 %, loukkupyynnin osuus 20 %.
Vantaanjoesta merelle lähtevistä taimenista - istukkaat + luonnonpoikaset, 80 % pyydetään verkoilla.
Yhteenvetona: Niin kauan kuin verkkokalastajien osuus taimen saaliista ja saalin ikäjakauma on nykyisenkaltainen, Ingarskilan taimenen ja isojoen taimenen kasvueroilla ei ole hevon helvetin väliä. Eri asia sitten olisi, jos verkkokalastusta rajoitettaisiin voimakkaasti ja 2. merivuoden ja sitä nuorempien taimenten osuus pyydyskalastuksessa saataisiin vähänemään todella merkittävästi.....
Sähkökalatusten perusteella kai arvioivat vantaanjoellakin, että 10.000 -15.000 poikasta menee mereen. Kun sitten ihqn vaelluspoikaspyydyksillä tutkittiin, jäi pyytöihin 70 poikasta ja hyvinkin positiivinen arvio oli, että 2000 poikasta meni mereen.
Sähkökalastukseen perustuvat arviot ovat säännönmukaisesti antaneet liian positiivisen kuvan mereen vaeltavista poikasmääristä. Kuolleisuus- ja paikallistumisparametrit kaipaavat "pientä hienosäätöä".
Ja noi tanet menevät juuri niihin siikaverkkoihin, isosilmäisiä pintaverkkoja ei enää ole.
Ei viitti lainata noita lottovoittajan saura-kommentteja. Saura kuitenkin tietää, että merkkipalautustiedoissa verkkokalat on yliedustettuja koska kalt jää helposti verkkoon merkistä kiinni. Prosentit oli lottovoittajan omasta hatusta, mutta siis merkatuista kaloista suomenlahdella verkkojen saaliiksi on jäänyt 2010-luvula n. 45%. https://www.google.no/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://asiakas.koti...
Koska kalamerkki lisää huomattavasti kalan todennäköisyyttä jäädä verkkoon, on verkkojen osus merkkaamattomien taimenten saaliista n. 25-35%.
Pääkaupunkiseudulla tarkempien tutkimusten mukaan n. 20%.
Ja lottovoittaja hei, Ingarskilan taimen heikko kasvu,tulee esiin jo toisena kesänä, ei kahden merivuoden jälkeen. Kahden merivuoden jälkeen isojokinen on 3-5 kg, ingalainen 1,5-2,5 kg.
1,5-2,5kg on hyvä ruokakala. Toiset taas tahtovat isompaa ja pelkästään leikkiä ruoalla, sekä esittää kalatyttöä vaikka yhtään spraypulloa ei ole tyhjennetty kalan kylkeen. Se vasta on tekopyhää. Jos on huolissaan kalaoista pitää ainakin omalta osalta lopettaa kaikki kalastus.
Näinhän se on. Kaikki me ollaan enemmän tai vähemmän tekopyhiä välillä, jeesustelijat on sitä kaiken aikaa. Ite pyydän kalaa vain syötäväksi. Joskus hyvällä syönnillä lähtee kyllä kaloilta ja itseltä mopo kösistä, ja silloin joutuu osan päästelemään pois. Taimenen kohdalla harvemmin sattunut...ehkä 2018. Tai 2028...
Koska kalamerkki lisää huomattavasti kalan todennäköisyyttä jäädä verkkoon, on verkkojen osus merkkaamattomien taimenten saaliista n. 25-35%.
Pääkaupunkiseudulla tarkempien tutkimusten mukaan n. 20%.
Ja lottovoittaja hei, Ingarskilan taimen heikko kasvu,tulee esiin jo toisena kesänä, ei kahden merivuoden jälkeen. Kahden merivuoden jälkeen isojokinen on 3-5 kg, ingalainen 1,5-2,5 kg.
Ne prosentit eivät olleet minun, ekä kenenkään muunkaan hatusta. Ne prosentit olivat suoraan Ari Sauran kirjoittamasta tutkimuksesta nro. 175 " TAIMENKANTOJEN TILA SUOMENLAHDEN POHJOISRANNINKON JOISSA ".
Mulla on kopio tuosta tutkimuksesta kädessä ja Suora lainaus siitä on: Ingarskilanjoen taimenten tuottaman saaliin jakautuminen eri pyyntimuodoille; Verkko 65 %, loukkupyynti 20 %, vapakalastus 15 %
Noin 80 % Ingarskilanjoesta merivaellukselle lähtevistä taimenista pyydetään 2 ensimmäisen merivuoden aikana, jolloin suuri osa naarastaimenista eivät ole tulleet sukukypsiksi.
Ja tutkimuksessa mainitaan myös sanantarkasti että Ingarskilan taimenen ja Isojoen taimenen kasvuerot tulevat esiin 2. merivuoden JÄLKEEN. Lainaus sanasta sanaan: "Tehdyssä tutkimuksessa Ingarskilan taimenet jäävät Isojoen taimenta HIEMAN pienemmiksi, mutta kasvuerolla EI OLE NYKYISIN MERKITYSTÄ KOSKA ERO TULEE ESIIN VASTA TOISEN MERIVUODEN JÄLKEEN, JOLLOIN VALTAOSA KALOISTA ON JO PYYDETTY POIS."
Vantaanjoelta merelle lähteneet taimenet pyydetään vuosittain yhä nuorempina. Nykyisin yli 80 % Vantaanjoen taimenista pyydetään 2 ensimmäisen merivuoden aikana. Vantaanjoelta lähteneistä taimenista on viime suosina 50 % - 80 % pyydetty verkoilla.
Mutta kuten todettu, tämän palstan jokaisella besserwisserillä on parempi tietämys kuin alan tutkijoilla. Uskovat omaan asiaansa, kuin Jehovan Todistajat omaansa. Joten asiasta argumentointi on turhaa, kuten uskovaisten kanssa yleensäkin.....
Mihis verkkoihin se ingarssin taimen jää? Se kun vaeltaa siellä sisäsaaristossa, niin se jää sisälahtien ja sisäsaariston kuhaverkkoihin. Kuhaverkkoja on aika hemmetin vähän isojokisen vaellusalueella eli ulkosaaristossa ja avomerellä.
Ikäryhmäkoostumuskin muuttuisi välittömästi kun siirryttäisiin takaisin isojoen taimeneen. Niinhän se oli jo siinä vertailututkimuksessa. Isojokisia selvisi 90 luvun lopulla kolmannelle ja neljännelle vuodelle moninkertainen määrä ingalaisiin verrattuna. Yli kolmikiloisina saatiin isojokisia 20-kertainen määrä,ingalaisiin verrattuna.
Eli täydellistä bullshittiä tuli sinun tuutista taas. On tämä yhtä tuulimyllyjä vastaan taistelua...
Turhaa minua syytät valheiden levittelystä kun siteeraan sanan tarkasti tutkijaa. Jos on aihetta purkaa paineita ja valitella valheista otat vaan suoraan yhteyttä tuonne: ari.saura@luke.fi
[quote=Lottovoittaja]. Ne prosentit eivät olleet minun, ekä kenenkään muunkaan hatusta. Ne prosentit olivat suoraan Ari Sauran kirjoittamasta tutkimuksesta nro. 175 " TAIMENKANTOJEN TILA SUOMENLAHDEN POHJOISRANNINKON JOISSA ".[\quote]
Ne prosentit oli siis myös viime vuosituhannelta. Nyt eletään vuotta 2018, ja kalastus on muuttunut valtavasti tässä välissä.
Samoin taimenen istutuspaikat on muuttuneet, tuon tutkimuksen aikaiseen istutuspaikkaan vantaanjokisuuhun ei enää luojan kiitos istuteta, joka parantaa poikasten selviytymistä merelle. Sinun lainaaman tutkimuksen aikaan vanhankaupunginlahti oli täynnä kuhaverkkoa kun taimenet istutettiin ja kun kalat tulisivat syksyllä istutuspaikalle pyörimään. Kaipa niitä silloin niihin verkkoihin jäi. Nyt tuonne ei istuteta (eikä siellä ole verkkojakaan kuin talvella).
Kantojen kasvunopeuden eroista voit sauran omista tutkimustuloksista todeta, että erot on merkittäviä jo toisena syksynä. Siis 18 kk:n jälkeen. Ingalainen keskimäärin 1,7 kg, isojokinen 2,7 kg. Isojokinen siis 59% painavampi. Sekö ei ole merkittävä ero?
Kaveri joka on ollut paljon mukana RiverKeepersien toiminnassa ja järjestämissä koskikunnostus talkoissa mm. Fiskarsin joella ja myös kalastanut aikoinaan joella paljon silloin kun jokeen myytiin lupia, ihmetteli kovin joen paikallisten taimenten suurta määrää. Joessa oli hyvin "tammukoitunutta" paikallista taimenta, mikä on siinä suhteessa hieman outoa että joen taimenet on alkuperältään Isojoen kantaa olevia istukkaita. Myös ruotsalaista Dal-joen kantaa on jokeen istutettu ainakin 1980-luvun loppupuolella ja -90 luvulla. Dal-joen taimen on tunnetusti todella kookkaaksi kasvava meritaimen kanta.
Summarum; Eräs kunnostuksissa ollut taimen asiantuntija oli sanonut että tammukoitumis-ilmiöön vaikuttaa merkittävästi enemmän joen luonne, ei niinkään mitä kantaa sinne on istutettu, oli se kanta sitten Isojoen tai Ingarskilan kantaa.
Ravinteikas, runsaasti ravintoa ja reviiripaikkoja tarjoava pitkä lähdepitoinen jokialue, jossa on kohtuullisen hyvä vedenlaatu joka ei kärsi kesäkuukausina liian vähäisestä ja lämpimästä vedestä aikaansaa selvästi suuremman paikallisen tammukoituneen populaation kuin vastaavan kokoinen joki, jossa olosuhteet ovat heikommat.
Lisäksi, mitä suurempi on poikasten määrä joen poikashabitaateissa, sitä suurempi määrä lähtee merivaellukselle. Yleisesti ottaen, kun 0-3 vuotiaiden poikasten määrä aaria kohden on erittäin suuri, ja kilpailu kovaa, niin Vahvemmat taimen yksilöt, jotka pärjäävät ravintokilpailussa- ja parhaista reviireistä kilpailtaessa jäävät jokeen ja tammukoituvat. Ne jotka eivät pärjää kilpailussa lähtevät vaeltamaan ja painuvat jossain vaiheessa mereen syönnöstämään.....
Ne prosentit oli siis myös viime vuosituhannelta. Nyt eletään vuotta 2018, ja kalastus on muuttunut valtavasti tässä välissä.
Ja se tutkimus on kyllä tehty 2000-luvulla, viime vuosikymmenellä, ei suinkaan viime vuosituhannella.......
Summarum; Eräs kunnostuksissa ollut taimen asiantuntija oli sanonut että tammukoitumis-ilmiöön vaikuttaa merkittävästi enemmän joen luonne, ei niinkään mitä kantaa sinne on istutettu, oli se kanta sitten Isojoen tai Ingarskilan kantaa.
Ravinteikas, runsaasti ravintoa ja reviiripaikkoja tarjoava pitkä lähdepitoinen jokialue, jossa on kohtuullisen hyvä vedenlaatu joka ei kärsi kesäkuukausina liian vähäisestä ja lämpimästä vedestä aikaansaa selvästi suuremman paikallisen tammukoituneen populaation kuin vastaavan kokoinen joki, jossa olosuhteet ovat heikommat.
Lisäksi, mitä suurempi on poikasten määrä joen poikashabitaateissa, sitä suurempi määrä lähtee merivaellukselle. Yleisesti ottaen, kun 0-3 vuotiaiden poikasten määrä aaria kohden on erittäin suuri, ja kilpailu kovaa, niin Vahvemmat taimen yksilöt, jotka pärjäävät ravintokilpailussa- ja parhaista reviireistä kilpailtaessa jäävät jokeen ja tammukoituvat. Ne jotka eivät pärjää kilpailussa lähtevät vaeltamaan ja painuvat jossain vaiheessa mereen syönnöstämään.....
Nyt oli hyvä kommentti. Näin varmasti on jokioloissa. Ympäristö vaikuttaa paikoitellen varmasti enemmän kuin kanta.
Mutta ketjussa on oikeastaan puhuttu eri asiasta. Eli mereen tehtävistä istutuksista. Isojokinen istukas on merivaelluksen tehneiden emojen jälkeläinen ja ingalainen taas jokipoikasena pyydetyn emon ( todennäköisesti paikallisen taimenen/tammukan) jälkeläinen. Kyse on näiden kantojen ominaisuuksien sopimisesta laidunnusistutuksiin, joiden ainoa tarkoitus on kompensoida kalataloudellisia haittoja ja tuottaa mahdollisimman paljon saalista.
Ne prosentit oli siis myös viime vuosituhannelta. Nyt eletään vuotta 2018, ja kalastus on muuttunut valtavasti tässä välissä.
Ja se tutkimus on kyllä tehty 2000-luvulla, viime vuosikymmenellä, ei suinkaan viime vuosituhannella.......
Katsoppa uudelleen.Tutkimus on tullut ulos 2001, aineisto 80/90 luvuilta. Eli tiedot viime vuosituhannelta. Eikö niin?
Tuttu sai tänään stadin edustalta vajaan vitosen kalan. Olisiko tämä näitä 2016 istutettuja isojokisia?
2016 istutettu isojokinen tai 2012-2014 istutettu ingarssilainen. Ne on nyt viiden kilon kieppeillä.
No ei ole lottovoittaja kettusen henkka, se on varma. Henkka osaa kirjoittaa asiallisesti ja suurin osa lauseista on totta. Iso ero.
Olin henkan taimenluennolla joskus vuonna miekka ja kilpi. Oli hyvää asiaa, joskin hyvin puropainoitteista jo silloin. Silloin se oli uutta ajattelua, nyt se on valtavirtaa. Tuloksena monet kunnostetut ja taimenia sisältävät purot uudellamaalla. Ja toisaalta - meritaimenen kalastus merellä on kyllä saman muutoksen jaloissa huonontunut paljon.
Tämmöistä aaltoliikettä. Jossain vaiheessa päästäneen tasapainoon, kun ääriajattelu vähenee.
Joo, meritaimenkalastus merellä Helsingin seutuvilla on nykyään aivan perseestä. Purohommat on edelleen suht perseestä lukuunottamatta paria puroa, joissa on toivon kipinää. Kunhan purohommat vois jatkua samalla painolla ja se hemmetin Vanhiksen pato tussautettais hiiteen ja ulkomerelle istutettais Isojokilaista laiduntamaan ja kalastettavaks.
Kymijoella on ne padot mitkä oikeesti haittaa meritaimenen lisääntymistä. Toki myös pikkuputojen padot voidaan poistaa ei siinä mitään.
Ja isoa isojokista merelle silakkakantaa harventamaan. Antaa kuhien syödä särjet lahdista. Sinne tarttee purotaimenen lisäksi yhtään enempää istuttaa.
Miten ulkoo sai vitosen tanen.?
Sivut
Lisää uusi kommentti