Hyppää pääsisältöön
Kalastus.com
Etusivu
Keskustelu
Kalenteri
Galleriat
Kalaruoka
Kalastuksen ABC
Kalastusvideot
Kalastuslinkit
Saaliin merkitys kalastuksessa
Anonymous
11.10.2018 - 14:25
Keskustelualueet
Kaikkea kalastuksesta
Mainostus sallittu
Uutisia
Viritykset ja rakentelu
Raportteja kalavesiltä
Kalastusvideot
Uusimmat viestit 2h
Uusimmat viestit 12h
Uusimmat viestit 24h
Lisää uusi viesti
Kirjautuminen
Käyttäjätunnus tai sähköposti
*
Salasana
*
Luo uusi käyttäjätili
Pyydä uutta salasanaa
OMAT TIETONI
Muuta asetuksiasi
Muuta profiiliasi
Netiketti
Omat galleriat
Omat ilmoitukset
Foorumihaku
Eipä noita kalareissujen onnistumisia ole tullut puntarilla mitattua. Kaikki reissut ovat olleet omalla tavalla onnistuneita juuri tuosta em. tavasta johtuen. Hyvin monen elämä tänä aikana on kovin hektistä joten pidetään edes kalareissut kiireen ja saamisen pakon ulkopuolella. Näin saamme paljon hyviä reissuja.
Kunhan ei ole nollareissu. Yksikin sintti riittää, muuten se jää hiukan ärsyttämään.
Yleensä saaliiton reissu on turha reissu. Mutta tulipahan tehtyä.
Kalastus on normaalille ihmiselle saalistusta ja saaliitta jääminen vituttaa. Sama naisten, riistan, marjojen tai sienten kanssa. Saati jos lähdet hakemaan ilmaista ämpäri ja ne loppuvat kesken, voi jumalauta että ottaa aivoon.
Erittäin tärkeää että saalista tulee. Miksi sinne kalalle pitää mennä, jos ei yritä viimeiseen asti saada saalista. Ruokakauppaan mennään, että ostetaan ruokaa, ei katsella täysiä hyllyjä. Kapakkaan mennään ryyppäämään, ei katselemaan toisten röhvellystä. Naistentansseihin mennään tarjolle, eikä nuokkumaan nurkassa. Metsälle mennään että saadaan saalista, ei katselemaan maisemia. Näin se vaan on. On tekopyhyyttä kertoa menevänsä kalaan satojen tai tuhansien kilometrien päähän katsomaan maisemia. Onhan se hyvä tekosyy kun ei saa kalaa, kertoa itselleen ja toisilleen, ettei se saalis ole tärkeä, vaan ne maisemat. Heh heh. Ja paskamyrsky alkakoon.
Saakis ei ole pääasia vaan se että voittaa muut
Kyllähän se ilmanmuuta kaikilla kalaan menevillä aina etukäteen on varmasti enempi vähempi tavoitteena kalaa saada, vaikka muuta väittäisikin ja muutkin asiat (maisemat tms) ajatuksissa olisi. Lähinnä mietin tuota suhtautumista reissun jälkeen jos on mennyt nollareissuksi tai tullut kalaa huonosti, niin siinä osaa tuntuu ottavan rajustikin päähän jopa silloinkin kun ei ole nollille jääty mutta jotakin tullut ja osa saattaa suhtautua nollareissuunkin hyvin tyynesti ja osa tältä väliltä. Itseä on nollareissut joskus ketuttaneet mutta nykyään ei juuri nekään ja jotakin jos tulee, niin reissu on käytännössä aina hyvä jälkeenpäin miettien.
Nykyään kun vielä somet ja muut kilpailee ihmisten ajankäytöstä, niin ajattelisi kalalla vietetyn ajan olevan hyvä "sijoitus" tuloksista riippumatta. Ja suorittamaan tosin ehtii kyllä monessa muussa asiassa. Toki jos välttämättä haluaa kalastuksessa kunnolla suorittaa, niin kilpakalastustakin aina tarjolla on.
Kyllä se saaliin saaminen on se mikä kaikkein parhaiten antaa irtioton arkeen. Tärpin hetkellä kaikista kaameinkin työstressi unohtuu (ainakin hetkeksi). Se tunne on tavoittelemisen arvoista.
Toinen juttu on onnistunut reissu saaliin osalta muutoin. Iso kala, oikein positiivinen yllätys, jokin mikä laittaa hymyilyttämään vielä kotona peratessakin. Siitä tulee pitkälle aikaa mielihyvää elimistöön kiireisen arjen keskellä.
Ilman saalista olisi saman hyödyn ja enemmänkin saanut muutaman tunnin hölkkälenkillä.
On tärkeä hakea joskus myös kokemusta.
Eikä sivistysvaltiossa ihmiset elä enää keräilytaloudessa, missä saaliitta jääminen aiheutta katastofin.
Onhan se näinkin, mutta ei saalis ole ainoa eikä kokonaisuuden kannalta edes tärkein tekijä ainakaan minulle. Kalastuksen laatu on tärkeintä ja siinäkin itse saalista tärkeämpi on kalastamisen mielekkyys. Jonoon en menisi enää kalastamaan vaikka saisin suurkalatakuun ja vaikka siitä maksettaisiin. Kalaa saa kaupastakin. Paljon tärkeämpää kuin vain saada jotain on saada tietyllä tavalla ja tietystä paikasta ja päästä kalastuksessa "nirvanaan". Kun kalastustapahtuma on toiveiden mukainen ja kalastus mielekästä ja usko saaliiseen olemassa, on jo onnistunut 90%sti. Todella tylsäksi menisi jos aina onnistuisi hyvin. Liikaa saalista on kalastajan helvetti.
Maisemat on mulle tärkeitä. Mielummin pieni kala nätistä rauhallisesta paikasta kuin ennätyskokoinen jostain latteasta ruuhkapaikasta.
Varmaan jos on aikaa olla kalalla aina ja vielä vähän päälle, niin silloin kelpaa vähempikin.
Kiireisen keski-ikäisen täytyy ottaa kaikki irti, eli saada paljon SAALISTA!
Satunnaiset nollareissut säilyttää haastetta, jolloin voi miettiä uusia temppuja seuraavalle reissulle. Näin ainakin itse ajatellut ja vaikkapa haukikaan ei pysy läpihuutojuttuja, vaikka joskus homma tuntuu helpolta ja saalisvarmuus yleisesti hyvällä tasolla. Vaikka kalan saaminen mukavaa onkin, niin ottaa se haasteista pois jos on aina varma "kalatakuu" joka reissulle. Ellei sitten haasteena ole ennätyksen parantaminen tms, joka vaatii joka tapauksessa erilailla tunteja kuin varmemmalla kaavalla menevä kalastus.
"Millainen on saaliin merkitys omilla kalareissuillasi puhuttaessa normaalista vapaa-ajalla tapahtuvasta harrastuskalastuksesta?"
-Kalareissu lähivesille on kohdallani erittäin onnistunut jos muutamissa tunneissa saa vaikka paistinpannullisen ahvenia.
-Kalareissu lähivesille on kohdallani erittäin onnistunut jos muutamissa tunneissa saa nipun tapahtumia, vaikka ei edes kotiin viemisiksi saakka. Vielä jos sää on hyvä ja tulee muutama valokuva otettua eikä haavereita tai kalustotappioita tulee niin reissu on hyvin onnistunut.
--Kalareissu lähivesille on kohdallani erittäin onnistunut jos muutamissa tunneissa menettää luottovieheensä, koukku pitää poistaa omasta tai jonkun porukasta sormesta, ja tapahtumat ovat lähellä nollaa, ja ankkuri jää vielä pohjaan. Tässä tapauksessa reissun onnistumisen huomaa vasta kun kertaa reissun tapahtumia töissä, kahvipöydässä seuraavalla viikolla kun *****s on laantunut ; - "....
Saalis tekee iloiseksi. Mutta niin tekee myös kalareissu muiden kalastajien kanssa ajatuksia vaihtaen, hyvät eväät ja kahvit termoksesta hyvässä kelissä, muiden kalansaannin näkeminen, pienet kommellukset ym vaikka saaliitta sillä kertaa jäisikin. Muuttujia on paljon mutta yleensä kalareissun jälkeen on joka tapauksessa voiton puolella oli reissun kulku millainen tahansa.
Kyllä paska kalareissu hyvän työpäivän voittaa aina.
Ja hyvä kalareissu paskan reissun. Ja parempi hyvän. Ja, jne. jne.
Mutta kyllä se vaan aina hyvä saalis tekee reissusta kuin reissusta paremman.
riippuu ihan reissusta. perus iltapisto laiturinnokasta ei saalista juuri kaipaa ihmetyttää vain että mikäs nyt kun ei nappaa. enemmin satsattu kallis matka erämäähän viikoksi tai pariksi jo vaatii jotain saalista tai muuten jää seuraavat reissut tekemättä kyseiseen kohteeseen, tai ainakin joku käsitys siitä miksei napannut tälläkertaa. tyhjän saa pyytämättäkin eikä kalliita lupia kannata ostaa mikäli saaliin todennäköisyys on lottovoiton luokkaa. maisemia voi katsella ilman lupaakin.
Se kalan saaminen ei ole tärkeää itse sen kalan kannalta vaan kalastuksen tuomien kokemuksien ja tunteiden takia. Voin ostaa kalaa kaupastakin. Minulle on tärkeintä se kalastuksen tunne. Se kokemus ja ilo kun saa etsiä paikkoja, uittaa vieheitä sekä tartuttaa ja väsyttää kaloja. Jos kalaa ei tule niin se harmittaa, mutta ei juuri sen kalan puuttumisen takia vaan sen takia, että ei saanut niitä kalastus kokemuksia joita varten lähti kalaan. Toivottavasti ymmärrätte. Saalis ei sinällään ole se tärkein vaan sen tuoma kokemus ja ilo.
Parasta on se pieni toivon tunne takaraivossa. Vastaava jännitys kuin lottonumeroiden arvonnan odottelu. Sitten kun se saalia onnistuu, niin kyllä hymyilyttää.
Oli kyse ihan vaikkapa Norjassa 40 kilometrin vaelluksen jälkeen saatu 3-4 kiloinen rautu, jota koko kävelyn odotti. Toisaalta ikimuistoisimpia kaloja ovat olleet rannalta saadut yllätystaimenet. Siis tällaisissa perus iltapistoissa kaupungin laiturin nokassa, jossa pikkuahventa kummempaa ei odottanut. 60 senttinen taimen kuhanjigauksen sivutuotteena vaelluskalattomassa vesistössä on aika karkkia.
Eli kyllä se hieno saalis vaan on kalastuksessa parasta.
"...Oli kyse ihan vaikkapa Norjassa 40 kilometrin vaelluksen jälkeen saatu 3-4 kiloinen rautu"
-Saako niin pieniä rautuja ottaa tunturissa??
Kyllä, maistuvat oikein hyvälle. Paikkavinkkinä parin vuoden takainen M&K artikkeli.
Tärkeää on se että saaliista tehdään pöperöä jo paikanpäällä. Sitten on boonusta jos on jotain kotiin vietävää, sitä ei tarvita lihalaatikko-mallilla, kunhan vaan edes mistä kotona tehdä ruokaa.
Näin varttuneemmalla iällä fiilistely alkaa saada enemmän tilaa kuin pelkkä toiminta. Kalamiehen kehityskaari johtaa monesti kiihkeästä saalistajasta filosofiseksi tuumailijaksi, koskessa reuhtojasta rannalla istuskelijaksi. Kun vuosikymmenten aikana eväkkäitä kiskoo rannalle riittävän määrän alkaa elämänpytty täyttymään eikä enää ole tarvetta päteä äijälaumassa kalamiehuudellaan - se oppiarvo on jo hankittu ja leimattu.
-Norjalaiset pitävät noin 700 grammaista rautua parhaana ruokakalana.
Allekirjoitan mielipiteen, tosin nelikiloista rautua en ole koskaan saanut, "valkoisten rautujen" l. katkattomilla pohja-alueilla elävien osalta kyllä lähes niillä haminoilla; niitä ei Norskien mukaan kuitenkaan lasketa... enkä ihmettele, maku on ihan jotain muuta kuin kunnon punalihaisilla. Asia tunnetaan paikallisesti erinomaisesti ja poromiehet osaavat kartasta näyttää, missä raja kulkee punaisten ja valkoisten rautujen välillä.
Maku ei vaan parane, kun mennään annoskoosta kohti suurempia kaloja normaalilla punalihaisella raudulla. Raudut on Norskeille peruskauraa ja he kyllä tietävät maut
Rautu on aina hyvää jos se on elänyt sellaisessa vedessä että liha on oikein helakan punaista. Ihan koosta riippumatta.
Jossain Suomen ja Ruotsin lapissa on vesiä jossa pikkuraudut ovat vaalealihaisia, jotka eivät ole kaksisia ruokakaloja. Sama juttu taimenella, esimerkiksi Itä-Suomen humusjoissa kasvanut luonnontaimen on täysin valkealihaista ja maku on lähempänä siikaa kuin taimenta.
Itse käyn vesillä kalavehkeiden kanssa usein niin, ettei se saalis ole tärkeintä. Joskus käydään vaan kartoittamassa uusia paikkoja. Silloin lähinnä bongataan pohjamuotoja, pikkukalaparvia ja tehdään lyhyitä koekalastuksia. Joskus mukana on ihmisiä, joille opetetaan asioita ja heidän onnistumisensa ja tyytyväisyytensä on päätavoite. Usein tulee testattua jotain uutta härpäkettä ja tyytyväisyys tulee idean, laitteen tai vaikka kalastustekniikan toimivuudesta. Esimerkiksi huomenna meinaan lähteä kartoitusreissulle. Riippuen siitä mitä tulee luotaimesta nähtyä niin kokeillaan saada ahventa, kuhaa tai silakkaa. Tai kaikkia noita. Enkä otan haukivavankin matkaan.
Kyllä vaan, ja vielä ihan parhaimmillaan silloin reilusti alle kiloisena.
"Jossain Suomen ja Ruotsin lapissa on vesiä jossa pikkuraudut ovat vaalealihaisia"
No se tietysti on makuasia mikä on "pikkurautu" mutta olen itse viettänyt kesäisen viikon 800...900+m korkeudessa Norjan tuntureilla alueella, jossa oli pelkästään täydellisen vaalealihaisia rautuja. Keskipaino oli siinä 1,5kg tuntumassa ja kolmikiloinen piti olla suht helposti saatavissa. Ei ollut helppoa, kun sää meni mahdottomaksi. Alue oli aivan pirun kaukana mistään, ja vaikka ei olisi ollut, paikalliset eivät siihen parikilometriseen yläjärveen pyydyksiään laskeneet. Syy oli selvä. Kalat olivat suuria ja valkoisia, ja maku oli puumaisena todella kaukana punaisesta pikkuraudusta. Syynä vaalea liha ja suuri koko ja hiukkasen vanhalle kalalle maistuva maku.
Makuasioista on tunnetusti turha kiistellä, mutta olen täysin samaa mieltä Norskien kanssa siitä että tuollainen reilusti alle kiloinen rautu on paras.
Joo kaikki vaalealihaiset, mutta normaalisti punaiset kalat, on pahoja. Oli kyse taimenesta tai raudusta.
Tarkoitin vaan, että monesti esimerkiksi Suomen lapissa pikkuraudut ovat vaalelihaisia, mutta vasta isoon alkaa tulla punaisuutta ja samalla väriä.
Jos ei tuu saalista kalareissulla niin pöllin vähintään jonkun verkot tai pahan mielen karkottamiseksi paskon veneen lähteissä ettei tartte tyhjin käsin kotiin kipasta
Henk.kohtaisesti olen aina säälinyt niitä henkilöitä joille kalaretken ainoa onnistumisen mittari on jousi- tai digitaalivaaka. Jos kaksi viikkoa kävelet tunturissa taivaallisissa maisemissa kalastellen ja vaellellen, ja ainoa asia mikä merkitsee lopputuloksen kannalta, on kalasäkin paino... Sielun köyhyydellä ei ole mielestäni rajaa näillä poloisilla. Ja niitäkin on ollut mukana. Kirjaimellisesti.
Sivut
Lisää uusi kommentti