Suomalaista taimentutkimusta
27.12.2018 - 11:32
Tuossa pari linkkiä keskustelun pohjaksi:
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/520222/rktltr2013_9.pdf?se...
Tuolla on mielenkiintoisia tutkimustuloksia ainakin luonnontaimenen merkintätutkimuksista Keski-Suomessa ja taimenen kokojakaumasta koskikalastuksessa (Konneveden Siikakoskella). Muutakin mielenkiintoista, mutta noista voisi aloittaa.
Toinen linkki (meritaimenen kuolleisuus verkkokalastuksessa), joka on jäänyt monelta varmaan lukematta, kun on aika tuore:
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jai.13517
Sana on vapaa.
"Viimeisimmän
merkkiaineistojen yhteenvedon mukaan verkkojen osuus taimensaaliista vuosina 1990–2005 oli
Rautalammin reitillä 66 % (Syrjänen ym. 2010). Verkkoilla saadaan siis yhtä hyvin istukkaita kuin villejäkin taimenia. "
Taisi joku tällä palstalla samaa aihetta käsitellessä väittää ihan vakavissaan, että eniten merkattuja jää perhoon...... :)
Tavallaan noilla tutkimuksilla ole merkitystä, koska taimenen pahin uhka: essonpaarin väki aika tavalla pitää noita tuloksia valheellisina, interrsiin pohjaavina ja listaa voi jatkaa.....
Nuo tulokset on olleet jo pitkään selvillä ja ihan pässinlihaa, mutta toimet täysin riittämättömät. Taimen ja perinteikäs suomalainen kalastuskulttuuri ei mahdu samoille vesille. Ehkä kuvaavin esimerkki olisi kitkajärvi. Paikkoja kutevalle kalalle löytyy, kala vaan alkaa olemaan kaput.
Jo vähän liikaakin esillä ollut longinoja ja vantaan monet muutkin purot ovat esimerkkejä siitä, että kyllä se kala kutee, lisääntyy ja tuottaa mainiosti kehnommissakin oloissa, jos se vaan pääsee takaisin synnyinsijoilleen lisääntymään.
Suomen rannikko ois täynnä pieniä puroja ja paikkoja, mihin taimen ois mahollista palauttaa, mutta työ valuu hukkaa, jos pennut menehtyy siikaverkkoihin. Näihin pitäis kalastusaluiden kautta tulla muutos, mutta luulenpa, että ainakin paikoin noissa piireissä tilanne on 70-80-luvulla.
merkkiaineistojen yhteenvedon mukaan verkkojen osuus taimensaaliista vuosina 1990–2005 oli
Rautalammin reitillä 66 % (Syrjänen ym. 2010). Verkkoilla saadaan siis yhtä hyvin istukkaita kuin villejäkin taimenia. "
Taisi joku tällä palstalla samaa aihetta käsitellessä väittää ihan vakavissaan, että eniten merkattuja jää perhoon...... :)
Oikein hyvä esimerkki siitä miten tutkimustuloksia voi yrittää tulkita täysin väärin.
Julkaisusta lainaamasi lause tarkoittaa sitä, että sekä järvialtaisiin istutettujen merkittyjen taimenten ja koskilla merkittyjen luonnontaimenten JÄRVILTÄ saadussa saaliissa verkoilla pyydettiin n.kaksi kolmasosaa (1990-2012).
Koskilta saadut kalat puuttuvat täysin tästä vertailusta.
Koskilla merkittyjen luonnotaimenten merkkipalautuksista tuli raportin mukaan kuitenkin koskilta 82% ja järviltä ainoastaan 7% (ja siitä välistä, Siikakoski-Mieronvirta-väliltä, 11%).
Pyyntimuodoittain merkittyjen luonnontaimenten saalis (n = 293 kpl) jakautui seuraavasti:
Perho 250 taimenta 85,3%
Verkko 27 taimenta = 9,5%
Uistin 14 taimenta = 4,8%
Rysä 1 taimen = 0,3%
Pilkki 1 taimen = 0,3%
Eli selvä enemmistö koskilla merkittyjen luonnontaimenten merkkipalautuksista saatiin perhokalastusvälineillä koskista, n. 85%.
Järvialtaiden istukkaista taas merkkipalautukset tulee pääsääntöisesti järvialtailta. Kun puhutaan uhanalaisesta lajista, on syytä ottaa huomioon että nimenomaan luonnonkalat ovat uhanalaisia, ei järvialtaisiin istutetut laitosperimää kantavat kalat.
Samassa julkaisussa oli myös luonnonkalojen osuudesta sekä verkkokalastussaaliissa järvillä että perhokalastussaaliissa koskilla. Verkoilla rasvaevällisten taimenten (~luonnonkalojen) osuus Konnevedellä n. 9%, perhokalastuksessa Siikakoskella n. 70%.
Kaikki tiedot poimittu linkatusta RKTL:n työraportista 9/2013 / Pentti Valkeajärvi, Jukka Syrjänen, Kimmo Sivonen, Olli Sivonen ja Anssi Eloranta.
Tossa on vaan se, että nuo perhokalat jää usein henkiin. Kysymys on saaliista ja kuolleisuudesta.
Perhoilla pyydettyjen taimenten c&r kuolleisuus on ollut tutkimuksissa keskimäärin 3-5%. Lämpimämmässä vedessä enemmän. Suurimmassa osassa tutkimuksia kalojen käsittely on ollut kuitenkin oletettavasti selvästi keskimääräistä kalastuskäytäntöä parempaa, kun tutkimuksissa käytetyt kalastajat ovat olleet kokeneita c&r kalastajia useiden vuosien kokemuksella. Tutkimusten yhteydessä ei kaloja ole myöskään kuvattu, mittaaminen tapahtuu yleensä toisen henkilön avustamana etc. Ei tuosta isoa vaikutusta tule, mutta ehkä joku prosentti.
Ehkä cr-kalastuksen aiheuttamaa välitöntä kuolleisuutta merkittävämpi tekijä on sen epäsuorat vaikutukset. Kun kalastus tapahtuu taimenen poikastuotantoalueilla, niin kalastuksesta seuraa välittömän kuolleisuuden lisäksi myös välillistä kuolleisuutta. Kahluusääntöjä on jo otettu käyttöön useimmilla koskilla mädin ja ruskuaispussivaiheen poikasten suojelemiseksi, mutta pienpoikasalueet pitäisi lisäksi saada suojelun piiriin. Suosituimmilla koskilla kahlataan jatkuvasti koko kauden läpi nimenomaan pienpoikasille soveliailla alueilla, joilla vaikuttaisi olevan suurikin vaikutus keväällä kuoriutuneiden taimenenpoikasten selviämiseen syksyyn asti. Tätä olisi tarpeen tutkia ja rajoittaa kahlaamista tarvittaessa lisää.
Taatusti on niin, että perhokohteissa on vielä paljon parannettavaa. Tuohon lämpimään veteenkin on onneksi puututtu monin paikoin ja uskoisin, että valistuneimmat pyrkii välttämään paikkoja, missä pentuja jää paljon koukkuihin.
Lyhkäisesti tuosta Siikakosken merkintäkokeesta. Yhteensä 27 koskella merkittyä kalaa saatiin verkoilla.
14 näistä tuli järviltä (Konnevesi + Kynsivesi) ja 13 kpl Siikakosken ja Mieronvirran väliseltä alueelta.
Jos nyt mietitään alueellisten verkkokalastusrajoitusten tehoa, niin laajentamalla Siikakosken ja Mieronvirran välisen alueen verkkokalastuskieltoaluetta alle 1 km2:lla (keskiväylä jo rauhoitettu) voitaisiin merkintätutkimuksen valossa uhanalaisen taimenen verkkokuoleisuutta alentaa 48%:lla. Konneveden pinta-ala on 189 km2 ja Kynsiveden 54 km2. Yhteensä 243 km2.
Rauhoittamalla tuo pieni alle 1 km2 alue verkkokalastukselta saavutettaisiin käytännössä sama hyöty Siikakosken luonnontaimenen kannalta kuin rauhoittamalla yli 250 kertaa suurempi järvialue verkkokalastukselta. Tällöin saavutettaisiin taimenen kannalta suuri hyöty ilman että muulle kalastukselle aiheutuisi juuri minkäänlaista haittaa. 99,5 % järvistä olisi edelleen verkoilla kalastettavissa kuten ennenkin.
Myös koskialueilla lienee tarpeellista tarkastella kalastussääntöjä ja käytäntöjä. Ainakin jonkinlainen cr-saaliskintiö ja kahlauksen rajaaminen pienpoikasalueiden ulkopuolelle olisi varmaankin paikallaan. Näillä saataisin pienennettyä merittävästi sekä suoraa että välillistä kuolleisuutta koskikalastuksessa.
Kyllähän tuo on aika raju määrä, mitä kuolee verkkoihin, ottaen huomioon kuinka vähän kaloja lähtee koskilta vaellukselle. Enemmistö jää mullosiksi.
Tuohon sitten päälle se, että kalojen pitäs selvitä vielä jokusen vuoden päästä syönnökseltä takaisin. Eipä se ole ihme, että tilanne on edelleen mikä on nuiden järvivaeltajien suhteen.
Varmasti kuitenkin se suurin ongelma on vapakalastukseen kuolleisuus. Ja juurikin se alamittaisten suuri kuolleisuus.
Verkko on siitä kätevä, että silmäkoolla voi rajata saaliskoon todella tarkkaan ja verkkojen paikalla vielö kalalajin siihen päälle.
Verkko on siitä kätevä, että silmäkoolla voi rajata saaliskoon todella tarkkaan ja verkkojen paikalla vielö kalalajin siihen päälle.
Altailla, joissa luonnontaimenta laiduntaa, kuten mainittu Konnevesi, olisi kutukypsien naaraskalojen suojelemiseksi välikoon minimin oltava 70 mm. Tämähän onkin tosiaan näissä paikoissa kaikkialla käytössä, eikö totta?
Ja ennen kuin esiin otetaan kuha, siika, muikku, ahven ja sen että verkko pyytää vain "eväleikattuja istukkaita", muistutan että tässä puhutaan luonnontaimenesta ja sen elinkierron elvyttämisestä.
Luonnontaimenia kuolee verkkoihin järvillä. Tämä ei näy merkkipalautuksissa, sillä hyvin suuri osa kaloista on merkittömiä eikä niitä koskaan ilmoiteta mihinkään.
Luonnontaimenia kuolee joka paikassa missä kalastetaan. Eniten niitä näyttää kuolevan koskilla ja niiden välittömässä läheisyydessä.
Tuon aloituksen linkin merkintätutkimuksen tulosten mukaan luonnontaimenia kuolee Konneveden Siikakoskella suurin piirtein sama määrä kuin Konnevedellä ja Kynsivedellä yhteensä verkkokalastuksessa (huomioiden kuolleisuus eri kalastusmuodoissa). Eli tällä pienellä alueella pieni hyvin pieni määrä kalastajia saa samaa "tuhoa" aikaan, kuin monikymmenkertainen määrä järvialtaiden kalastajia monisatakertaisella alueella. "Tuho" tiivistyy hyvin pienelle alueelle, Siikakoskelle ja Siikakoski-Mieronvirta väliselle alueelle.
Jos ja kun Siikakosken yläpuolinen pieni alue (Siikakoski-Mieronvirta ) saadaan rauhoitettua verkkokalastukselta, Siikakoskella kuolee noin tuplamäärä luonnontaimenia verrattuna näiden suurten järvialtaiden koko verkkokalastukseen.
Ja tuossa on huomioitu ainoastaan kalastuksesta aiheutuva välitön kuolleisuus. Koskilla suurempi ongelma näyttää olevan kalastuksen poikastuotannolle aiheuttamat välilliset vaikutukset. Poikastuotanto Konneveden koskilla romahti kun ne avattiin kalastukselle vuonna 2012.
Nonyt on kyllä tulkittu tuota tutkimusta aika omalaatuisella tavalla. Ota yhteyttä kehen tahansa taimentutkijaan ja kysy, missä mättää, ni ei tarvitse jaaritella.
Ei oikein riitä tuollainen heitto kritiikiksi. Ole hyvä ja tarkastele tuon Konneveden alueen luonnontaimeneten merkintätutkimuksen tuloksia eri kalastusmuodoissa vallitsevien kuolleisuuslukujen kanssa.
Verkkokalastuksessa kuolleisuus on n.40% Luken tuoreen tutkimuuksen mukaan, jolloin saadaan verkkokalastuksessa kuolleiden kalojen määräksi 27 x 0,4 = 10,8 (nykyään kun taimen on rauhoitettu).
Koskilta saatiin perhokalastuksessa 250 merkittyä kalaa, ja jo 4,5% kuolleisuudella koskilla olisi kuollut enemmän
taimenia kuin verkkokalastuksessa järvillä ja Siikakoski-Mieronvirta välisellä alueella (250 x 0,045 = 11,25).
Jos jätetään laskuista pois hyvin pieni Siikakoski-Mieronvirta välinen alue, joka olisi mielestäni syytä rauhoittaa ainakin verkkokalastukselta, olisi verkkokalastuksessa järvillä kuollut ainoastaan 14 x 0,4 = 5,6 merkittyä taimenta, noin puolet pelkän Siikakosken alueella kuolleista vapautetuista merkityistä taimenista. Näin, vaikka verkkokalastuksessa käytetty alue on monisatakertainen Siikakosken pinta-alaan verrattuna.
Jos taimenta halutaan oikeasti suojella, on syytä keskittää rajoitustoimet sinne, missä niistä on eniten hyötyä. Eli itse koskille ja niiden välittömään läheisyyteen.
Jos kiellettäisiin kalastus Siikakoskessa ja Siikakoski-Mieronvirta-välisellä alueella kokonaan, tippuisi luonnontaimenen kuolleisuus alle neljäsosaa siitä mitä se on tällä hetkellä. Rauhoittamalla n. 2% taimenen elinalueesta saavutettaisiin n. 80% lasku kuolleisuuteen.
Ole hyvä ja pyörittele lukuja. Ne ei tuosta juuri miksikään muuksi muutu.
Ja ylläolevassa ei oteta edes huomioon koskien pienpoikasalueilla tapahtuvan kalastuksen ja kahlaamisen välillisiä vaikutuksia poikastuotantoon, joka on mitä luultavimmin se kaikista merkittävin ongelma.
Niin. eikö kuitenkin ole aika omituista, että nuo järvivaeltajat oli loppu jo silloin kun kalastus näillä legendaarisilla koskilla oli kokonaan kielletty? Miten muissa länsimaissa taimenta riittää, vaikka ns kriittisillä alueilla saa harjoittaa c&r-pohjaista pyyntiä? Onko suomalainen taimen jotenki erilainen? Välillä tuntuu, että suomi on jotenkin täysin irrallaan oleva biotooppi. Tästä syystä lie, että kalatietkään ei toimi kuten naapureissa :)
Yksi aika oleellinen puuttuva tekijä on verkkokalastuksen puuttuminen.
Tuo sun laskentalogiikka viitaten noihin merkattuihin kaloihin on aika koominen ja ei nyt ole oikein linjassa minkään tieteellisen kanssa. Ei millään pahalla.
Joka ikinen taimentutkija Suomessa on linjannut, että taimenen kuolleisuuden kriittisin piste on verkko. Oli kyse sitten merestä, tai näistä reittivesistä aina Kitkajärveltä Helsinkiin.
Tuo c&r-koskilla saatujen merkattujen kuolleisuus pohjaa täysin mutuun. Tieteellinen tutkimus ei pohjaa mutuun.
Verkko on siitä kätevä, että silmäkoolla voi rajata saaliskoon todella tarkkaan ja verkkojen paikalla vielö kalalajin siihen päälle.
Tutkimusten mukaan hyvin pienillä rajoitusalueilla loppukin verkkokuolleisuus saataisiin pois.
Mutta kuka uskaltaisi lopettaa kutukoskien poikasten lahtaamisen ja kutukaojen pyynnin?
Yksi aika oleellinen puuttuva tekijä on verkkokalastuksen puuttuminen.
Tuo sun laskentalogiikka viitaten noihin merkattuihin kaloihin on aika koominen ja ei nyt ole oikein linjassa minkään tieteellisen kanssa. Ei millään pahalla.
On kauhean helppo sanoa että joku on koominen ilman mitään sen kummempaa perustetta. Yllä esittämäni laskenta ja logiikka perustuu kuitenkin 100%:sti tutkijoiden keräämiin havaintohin ja tutkimustuloksiin sekä yksinkertaiseen matematiikkaan. Se että kokolailla vedenpitävän laskennan lopputulos ei miellytä sinua, ei tee siitä koomista.
Kalastus noilla koskilla ei ole koskaan ollut kokonaan kielletty. Ne ovat olleet yksityisomistuksessa ja esim nuo luonnontaimenten merkintäkalastuksetkin on suoritettu enimmäkseen tänä aikana eli ennen vuotta 2012, jolloin koski avattiin yleiseksi kalastuspaikaksi. Kalastajia on ollut aina, aiemmin luvallisia kalastajia enimmäkseen vähän, mutta luvattomia sitäkin enemmän. Yhä vieläkin koskesta saadaan 50-70 taimenen päiväsaaliita, jopa suurempia. Toissa vuoden suurin kala painoi yli 9 kiloa. Mainitse muutama koskikohde muualta euroopasta, joissa voi päästä samanlaisiin saaliisiin. Tai edes yksi.
Suomessakin riittää siis taimenta, esim. täällä keskulteltua Siikakoskea U.Kekkonen piti maailman parhaana taimenkoskena, vaikka järvivaeltajat "olivat loppu" jo hänen siellä kalastaessaan. Vapakohtaiset parhaat saalismäärät eivät ole juuri Kekkosen ajoista laskeneet.
Muissa tuntemissani maissa joissa taimenta saa kalastaa sen lisääntymisalueilla (kriittisillä alueilla), taimen ei ole erittäin uhanalainen laji.
Esim Ruotsissa ja enimmäkseen myös Norjassa verkkokalastus on vähäisempää kuin meillä, mutta ei se "puutu". Meillä on menty kovaa vauhtia samaan suuntaan. Keskisuomen isoilla järvialtailla vekkokalastus on n. puolittunut 2000-luvulla ja monenlaisia rajoituksia (silmäkoko, alueellisia, verkkomäärä per osakas jne.) on lisätty. Samaan aikaan kalastuspaine koskilla on kasvanut merkittävästi. C&R säästää todella paljon aikuisia kaloja, mutta ongelmia aiheutuu myös koskien poikastuotannolle kun poikastuotantoalueilla on jatkuvasti kalastajia kahlaamassa ja kalastamassa.
"On kauhean helppo sanoa että joku on koominen ilman mitään sen kummempaa perustetta. Yllä esittämäni laskenta ja logiikka perustuu kuitenkin 100%:sti tutkijoiden keräämiin havaintohin ja tutkimustuloksiin sekä yksinkertaiseen matematiikkaan. Se että kokolailla vedenpitävän laskennan lopputulos ei miellytä sinua, ei tee siitä koomista."
Todellakin on, koska tuosta sun kaavan kuolleisuus koskilla perustuu mutuun. Millä sitäpaitsi erottelet, että koskelta saatu yksilö ei ole mullonen, tai on juurikin vaeltaja. Et millään. Koskien ulkopuolella se nyt on aika helppo todentaa.
Jos tuohon 50-70 lasketaan taimenen pennut mukaan, aika monessakin paikkaa.....
Ei oidä cuckholdin uskomukset paikkaansa.
Nettitarinoista sekä tutkimusten ulkopuolisista lehtijutuista ja haastatteluista toki voi poimia omaan agendaansa vaikka millaisen tarinan. Mutta ei siitä jankuttaminen uskomuksesta totta tee.
Tuo c&r-koskilla saatujen merkattujen kuolleisuus pohjaa täysin mutuun. Tieteellinen tutkimus ei pohjaa mutuun.
Lueppa uudestaan. Tuo c&r koskella saatu merkattujen taimenten kuolleisuus perustuu linkatun RKTL:n tutkimusraportissa mainittuhin merkkipalautuksiin ja c&r-kalastukseen liittyvissä kuolleisuustutkimuksissa saatuihin tuloksiin. Siis 100% tieteellisiin tutkimuksiin.
Nyt ei vain tainnut lopputulos miellyttää.
Yksi puute siellä kuitenkin on, ja syy on lähtöaineistossa. Merkkipalautuksia saatiin koskilta 250:stä eri kalasta. Merkkipalautusten määrää ei kuitenkaan ollut saatavilla, ja niitä on varmuudella ollut enemmän, eli osa kaloista on saatu saaliiksi useamman kerran. Kun sama kala saadaan ja vapautetaan useasti, niin kuolleisuus luonnollisesti "kumuloituu". Koskilla merkkikalojen kuolleisuus on siis ollut suurempaa kuin mitä voi päätellä saatujen merkittyjen kalojen perusteella. Jos merkityt kalat on saatu saaliiksi keskimäärin 1,3 kertaa, on kuolleisuus n. 1,3-kertainen.
Muutenkin tulee QUKKOid-nimimerkiltä aikamoisia väitteitä ilman minkäänlaisia perusteluja. Tätä asiaa olisi hyvä yrittää lähestyä ilman suurempia tunteita. Muuten menee varmasti pieleen.
Viime kesänä jotain 60-70 % tammukoista kuoli välittömästi. Eli eivät lähteneet irroituksen jälkeen enää uimaan. Tuskin loputkaan eli kauaa.
Näin Keski-Suomessa.
Todellakin on, koska tuosta sun kaavan kuolleisuus koskilla perustuu mutuun. Millä sitäpaitsi erottelet, että koskelta saatu yksilö ei ole mullonen, tai on juurikin vaeltaja. Et millään. Koskien ulkopuolella se nyt on aika helppo todentaa.
Jos tuohon 50-70 lasketaan taimenen pennut mukaan, aika monessakin paikkaa.....
Kun taimenia merkittiin Siikakoskella tuota tutkimusta varten, oli keskikoko 331mm. Tuosta ajasta lienee keskikoko jonkin verran kasvanut. En jaksa uskoa, että pienimpiä pentuja monikaan tuolla kalastava kehtaa laskea kokonaissaldoon. Ehkä jotkut?
Toi pari vuotta sitten tullut reilu 9kg:n kala tuli Kellankoskelta, ei Siikakoskelta, mutta siis Konneveden koskilta kuitenkin. Näitä ei tule koko maailmasta kovinkaan montaa vuosittain, useimmista maailman maista tämän kokoluokan kalaa ei ole tullut ikinä. Konneveden kosket on ehdottomasti maailmanluokan koskikalastuspaikka millä tahansa mittarilla. Olen ihmetellyt, että miksi ne ei silti tunnu nettipalstoilla oikein kelpaavan. Luvat kyllä myydään loppuun sesongille hyvinkin nopeasti. Taimenen uhanalaisuus ei näytä vähentävän kaikkien kalastajien innokkuutta kalastaa niitä.
C&R-kuolleisuusasia on jo yllä moneen kertaan käsitelty. Mutta järvivaeltajista / mullosista ei vielä olekkaan paljoa keskusteltu. Siispä siitä asiasta vähäsen:
Verkkokalastuksen osuus järvivaeltajien määrän vähenemisessä on keskeinen. Merkityksetön ei ole ollut myöskään koskilla kalastettujen suurten taimenten määrä: vanhoissa kuvissa makaa koskien rannoilla maassa ja orsilla lohen kokoisia taimenia suuria kasoja. Historia on hyvä tuntea, mutta nyt on nyt ja taustapeliin katsomalla ei pääse kovin hyvin eteenpäin.
Vaellukselle lähtevien smolttien määrään vaikuttaa tieteen konsensuksen mukaan poikasten perimä ja poikastuotantoalueella vallitseva ravintokilpailun määrä. Ravintokilpailun määrään vaikuttaa pääasiassa poikastiheys.
Kun Konneveden kosket avattiin kalastukselle 2012, tippui koskien kesänvanhojen taimenenpoikasten tiheys alle puoleen edellisvuodesta (61% pudotus). Saman alueen muilla koskilla poikastiheydet yli kaksinkertaistuivat (+119%) samana vuonna. Osittain muutos johtui muuttuneesta istutusmääristä, mutta vain osittain.
Sama vaikutus näkyy myös kaikisa pidempien aikavälien tarkasteluissa: kalastus koskilla laski poikastiheyksiä huomattavasti ja pitkäaikaisesti.
Koska ravintokilpailu on vaelluskäyttäytymistä laukaiseva tekijä, voi poikastiheyden puolittuminen merkitä huomattavasti suurempaa suhteellista laskua vaellukselle lähtevien poikasten määrässä. Tehtyjen vaelluspoikastutkimusten mukaan keskisuomen koskilta lähtevät smolttimäärät ovat hyvin pieniä, lähes olemattomia (Läsäkoski ja Muuramejoki).
Jos palataan vielä Konneveden koskien taimenkantoihin, niin kutevien kalojen määrä on kasvanut paljon vuodesta 2012, jolloin kosket avattiin kalastukselle (kutupesäkartoitukset). Suurten kutupesien määrät ovat kasvaneet huomattavasti, ja myös isoa järvivaelluksella käynyttä taimenta on tutkijoiden arvioiden mukaan aiempaa selvästi enemmän kutupuuhissa.
Kesänvanhojen poikasten määrät ovat silti hyvin pieniä. Koskilla kalastavien mielestä ongelma oli se, että kaloja ei pääse tarpeeksi järviltä koskiin kutemaan (tai kalastettaviksi, jos rehellisiä ollaan). Tutkimuksen mukaan kuitenkin on niin, että vaelluspoikasia ei edes juurikaan lähde järville kasvamaan. Tyhjästä on paha nyhjäistä. Jos järvivaellukselle lähtevien poikasten määrää halutaan lisätä, on siihen käytettävissä kaksi keskeistä keinoa:
- vaellusperimää kantavien poikasten määrän suhteellinen kasvattaminen. Onnistuu vähentämällä paikalliseksi jäävien "mullosten" osuutta taimenkannassa. Tähän suuntaan voisi ohjata kalastusta esim sallimalla vaikka kesäkaudella yhtenä päivänä viikossa yhden keskikokoisen taimenen ottamisen per kalastaja. Tai kahtena päivänä. Koskien mullosten määrän vähentäminen myös toisi lisää kasvualueita pienemmille poikasille ja vähentäisi niihin kohdistuvaa predaatiota. Ajalliset (loppukesä + syksy) rajoitukset sekä koskien lähialueiden verkkokalastuksessa ja myös koskien kalastuksessa auttaisivat vähäisiä järvivaeltajia parempaan kutumenestykseen.
- nostamalla koskien poikastuotantoa. Helpoiten tätä saataisiin kasvatettua rajoittamalla kalastusta tai kahlausta koskien pienpoikasalueilla. Poikasille sopivia alueita voitaisiin myös kunnostaa lisää. Heittolaiturit koskilla vähentäisi kahlaamisen tarvetta poikasalueilla.
Tuossa joitakin esimerkkejä, mitä voitaisiin tehdä muiden syyttelyn ja riitelyn sijaan, jos todellista tahtoa olisi.
Tuo c&r-koskilla saatujen merkattujen kuolleisuus pohjaa täysin mutuun. Tieteellinen tutkimus ei pohjaa mutuun.
Tämä aivan ehdotonta, mutta mihin tutkijat perustavat väitteensä. Olisiko verkkokielteisyys suurin tekijä?
Oma koskikalastusharrastus vaikuttaa monen tutkijan perspektiiviin. Kerättyyn tutkimusaineistoon se ei kuitenkaan yleensä vaikuta, joskin suuntaa tutkimusta tietyille alueille.
Ihmettelenpä, ettei kukaan ole vielä ottanut esiin lääkefirmojen, ilmastopaneelin ja liskoihmisten
selvää vaikutusta maamme taimentutkimukseen.
Nämä tahot ovat sikälikin uskottavia tekijöitä taustalla, että toisin kuin biologeilla, niillä ei ole maineen menettämisen riskiä, jos paljastuvat puolueellisiksi.
Näin Keski-Suomessa.
Voisitko tehdä kuten muut sivistyneet koskikalastajat, ja pysyä poissa koskilta, kun vesi on liian lämmintä? Myös kalojen käsittelyn opetteleminen olisi enemmän kuin suotavaa.
Kiitos.
selvää vaikutusta maamme taimentutkimukseen.
Nämä tahot ovat sikälikin uskottavia tekijöitä taustalla, että toisin kuin biologeilla, niillä ei ole maineen menettämisen riskiä, jos paljastuvat puolueellisiksi.
Tutkijat ovat koulutetumpia ja koko tieteenala on kehittynyt ja tarkoin säädelty. Tutkimus on kontrolloitu, eikä perustu koskaan "tutkijan" aatteeseen tai mielipiteeseen.
Olisi tietenkin enemmän kuin toivottavaa, että tutkijoilla ei olisi minkäänlaista henkilökohtaista intressiä tutkittavaan aiheeseen. Valitettavasti näin kuitenkin kalatutkimuksen, ja monen muunkin tutkimuksen alalla useinmiten on. Suurin osa kalatutkijoista on intohimoisia kalastajia, eikä tämä voi mitenkään olla vaikuttamatta tutkimustulosten tulkintaan.
Itse tulen alata joka on minun työnkuvassa täysin arvo-, politiika- ja intressivapaata. Tutkimuksessa ja käytännön sovelluksissa ratkaise vain numerot. Tältä pohjalta on hämmentävää lukea joitakin kalastusta käsitteleviä tutkimusraportteja. Tulosten esittelyn ja perspektiivin subjektiivisuus on hätkähdyttävää.
On täysin naurettavaa heittää joitain liskomies-juttuja tähän liittyen. Asiassa ei ole mitään epäselvää. Jos taimentutkijoiksi valittaisiin jatkossa pelkästään verkkokalastajia, olisi tutkimusraportit hyvin toisen näköisiä.
Tällä en tarkoita etteikö verkkokalastuksen säätelyssä olisi mielestäni parannettavaa taimenen elvyttämiseksi.
Löytyy myös kansainvälisiä referenssejä. Kyllä se nyt vaan on aika häkellyttävää, että naapurissa taimenkannan tila on aivan toinen ja jos tarkastellaan verrattain vapaita vesistöjä, isoin ero on liinojen määrä...
Kyllä tuo merialueella on paikoin yks vatun pallomeri ja jatoja joka puolella. Jos noista joku otus selviää hengissä, pidän sitä jonkinlaisena ihmeenä. Onneksi ihmeitä tapahtuu.
Syy ja seuraussuhteista, mitä tulee vaelluksen laukaisevaan viettiin samaa mieltä.
Näin voisi lukemastamme ja johtopäätöksistäsi päätellen tosiaan ollakin, jos tuo "tutkija" olisit sinä.
Muuten en usko, että koulutetun ja vastuunsa kantavan tutkijan verkkokalastusharrastus vaikuttaisi, kun se ei ole tehnyt sitä tähänkään asti.
Naurettavanakin liskomiesteoria on itse asiassa uskottavampi kuin pääosa väitteistäsi ja tulkinnoistasi.
Kyllä tuo merialueella on paikoin yks vatun pallomeri ja jatoja joka puolella. Jos noista joku otus selviää hengissä, pidän sitä jonkinlaisena ihmeenä. Onneksi ihmeitä tapahtuu.
Syy ja seuraussuhteista, mitä tulee vaelluksen laukaisevaan viettiin samaa mieltä.
Isoin syy on,ettei suomella ole kuin murtovetinen itämeri,joka aikamoinen pullonkaula.Versus ruotsi,norja,tanska yms
Sivut
Lisää uusi kommentti