Suomalaista taimentutkimusta
27.12.2018 - 11:32
Tuossa pari linkkiä keskustelun pohjaksi:
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/520222/rktltr2013_9.pdf?se...
Tuolla on mielenkiintoisia tutkimustuloksia ainakin luonnontaimenen merkintätutkimuksista Keski-Suomessa ja taimenen kokojakaumasta koskikalastuksessa (Konneveden Siikakoskella). Muutakin mielenkiintoista, mutta noista voisi aloittaa.
Toinen linkki (meritaimenen kuolleisuus verkkokalastuksessa), joka on jäänyt monelta varmaan lukematta, kun on aika tuore:
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jai.13517
Sana on vapaa.
Osin kyllä, mutta nykytiedon valossa tilanne ei ehkä ole aivan noin synkkä. Viime vuosina on taimenkantojen perimää kartoitettu aika ahkeraan. Vähän joka puolelta on löydetty alkuperäiskantoja, jopa alueilta jonne vieraiden kantojen istukkaita on syydetty 1900-luvun alkupuolelta asti.
Vaikka sekoittumista on tapahtunut runsaasti, ja jotkin kannat on menetetty, pahempi ongelma on todennäköisesti kantojen perimän muokkautuminen liian tehokkaan pyynnin vuoksi.
Kun vuosiluokasta ja vuosikymmenestä toiseen kaikki syönnösvaellukselle lähteneet yksilöt tuhoutuvat järvillä ennen pääsyä kutemaan ja siirtämään "vaellusgeenejä" seuraavalle sukupolvelle, katoaa vaellustaipumus ajan myötä.
Tutkijat ovatkin varmasti oikeassa arvellessaan, että esimerkiksi Rautalammin reitin taimenen laitoskanta on geeneiltään parempi kuin luonnonkannan rippeet. Uusia isoja emojahan ei ole kannasta saatu sen uusimiseen sitten 1970-luvun, jolloin vaeltava kanta ei ollut vielä täysin romahtanut.
Ainakin jotkin jäljellä olevat elinvoimaiset paikalliset kannat tuottavat yhä jonkin verran vaelluspoikasia. Esimerkkeinä pari reittivesien latvavesistöä, joista molemmista on tavattu keväisin järville matkalla olevia smoltteja. Toisesta on saatu taimenia, jotka olisivat kokonsa puolesta, yli 60 senttiä, voineet olla pienehköjä järvivaeltajia, mutta ne ovat kuitenkin paljastuneet tutkimuksissa paikallisiksi yksilöiksi. Toisesta vesistöstä viimeisin tiedossa oleva varmuudella järveltä palannut taimen tavattiin vuonna 1993.
Tuo lienee juurikin se totuus. Tuo holtiton istutustoiminta lie lähinnä ollut sellainen viimeinen naula arkkuun. Toisaalta näillä koskilla tuo paikalliseksi jäävä kala kasvaa todella upeisiin mittoihin, että sinällään tuo kirkkaiden järvinousijoiden puute ei häiritse kalastusta :)
Siinä mielessä toki sääli, että tuollainen järveltä palaava on tuotoltaan aika ylivoimainen suhteessa ja näillä muinoin lohiksis kutsutuilla 5-10 kg möröillä olis kuitenkin sijansa ko. vesistössä. Se, että palaako nuo Juhani Ahon aikaiset reitille on aika tavalla mysteeri. Taimenen kolmijaosta luopumisessa on myös huonot puolensa, koska puurot ja vellit menee helposti sekaisin. Sama kala toki, mutta taimen on todella monimuotoinen.
Tripla nelonen:
https://kalastus.com/kalajutut/l%C3%A4s%C3%A4kosken-yli-50-senttiset-l%C...
On nämä kyllä vekkuleita.
Omilla kalapaikoilla (siis niillä muutamilla viimeisillä vapailla reittivesillä) taimen ei olevinaan ole vähentynyt ja luonnonkalaa on pyydettäväksi asti, mutta samaan aikaan tämö ankkalauma kääkättää että kaikki muut kalastusmuodot tulee kieltää, koska voi sattumalta voi saada saaliiksi istutetun taimenen. [naamapalmu].
https://kalastus.com/kalajutut/l%C3%A4s%C3%A4kosken-yli-50-senttiset-l%C...
Tosta voi äkkiseltään ei nyt vedellä tietenkään mutkia suoriks, mutta saada ehkä jotain osviittaa c&r:n haitallisuudesta, jos se toteutetaan about parhaalla mahdollisella tavalla.
Omilla kalapaikoilla (siis niillä muutamilla viimeisillä vapailla reittivesillä) taimen ei olevinaan ole vähentynyt ja luonnonkalaa on pyydettäväksi asti, mutta samaan aikaan tämö ankkalauma kääkättää että kaikki muut kalastusmuodot tulee kieltää, koska voi sattumalta voi saada saaliiksi istutetun taimenen. [naamapalmu].
Pyytää saa, tappaa ei.
Osin kyllä, mutta nykytiedon valossa tilanne ei ehkä ole aivan noin synkkä. Viime vuosina on taimenkantojen perimää kartoitettu aika ahkeraan. Vähän joka puolelta on löydetty alkuperäiskantoja, jopa alueilta jonne vieraiden kantojen istukkaita on syydetty 1900-luvun alkupuolelta asti.
Vaikka sekoittumista on tapahtunut runsaasti, ja jotkin kannat on menetetty, pahempi ongelma on todennäköisesti kantojen perimän muokkautuminen liian tehokkaan pyynnin vuoksi.
Kun vuosiluokasta ja vuosikymmenestä toiseen kaikki syönnösvaellukselle lähteneet yksilöt tuhoutuvat järvillä ennen pääsyä kutemaan ja siirtämään "vaellusgeenejä" seuraavalle sukupolvelle, katoaa vaellustaipumus ajan myötä.
Tutkijat ovatkin varmasti oikeassa arvellessaan, että esimerkiksi Rautalammin reitin taimenen laitoskanta on geeneiltään parempi kuin luonnonkannan rippeet. Uusia isoja emojahan ei ole kannasta saatu sen uusimiseen sitten 1970-luvun, jolloin vaeltava kanta ei ollut vielä täysin romahtanut.
Ainakin jotkin jäljellä olevat elinvoimaiset paikalliset kannat tuottavat yhä jonkin verran vaelluspoikasia. Esimerkkeinä pari reittivesien latvavesistöä, joista molemmista on tavattu keväisin järville matkalla olevia smoltteja. Toisesta on saatu taimenia, jotka olisivat kokonsa puolesta, yli 60 senttiä, voineet olla pienehköjä järvivaeltajia, mutta ne ovat kuitenkin paljastuneet tutkimuksissa paikallisiksi yksilöiksi. Toisesta vesistöstä viimeisin tiedossa oleva varmuudella järveltä palannut taimen tavattiin vuonna 1993.
Tuo lienee juurikin se totuus. Tuo holtiton istutustoiminta lie lähinnä ollut sellainen viimeinen naula arkkuun. Toisaalta näillä koskilla tuo paikalliseksi jäävä kala kasvaa todella upeisiin mittoihin, että sinällään tuo kirkkaiden järvinousijoiden puute ei häiritse kalastusta :)
Siinä mielessä toki sääli, että tuollainen järveltä palaava on tuotoltaan aika ylivoimainen suhteessa ja näillä muinoin lohiksis kutsutuilla 5-10 kg möröillä olis kuitenkin sijansa ko. vesistössä. Se, että palaako nuo Juhani Ahon aikaiset reitille on aika tavalla mysteeri. Taimenen kolmijaosta luopumisessa on myös huonot puolensa, koska puurot ja vellit menee helposti sekaisin. Sama kala toki, mutta taimen on todella monimuotoinen.
Geenitutkimus etenee koko ajan. Pohdin tässä juuri, että vaikka ajatus geneettisesti jalostetuista taimenistukkaista ei kovin mukava olekaan, niin kenties jonakin päivänä voidaan sopivia yksilöitä risteyttämällä saada vaellusominaisuutta vahvistettua. Tämähän ei tarkoita välttämättä edes kantojen sekoittamista, kunhan emoyksilöt ovat perimältään sopivia.
Ja huomautuksena kaiken varalta biologiastakin pihalla oleville "naamapalmuilijoille" : geenimuuntelu on sitten ihan eri asia.
Jalostuksen sijaan kunhan saataisiin ensin ne kutualueet ja vaelussteet hoidettua kuntoon..
Vaellusvietin jalostaminen geenitutkimuksella on vielä utopiaa, perinteinen jalostus emokaloja pyytämällä on edelleen tehokkaampaa. Nopeasti kasvavat lohikalat eivät varsinaisesta geenitekniikkaan perustuvasta jalostuksesta nin paljoa hyödy.
Sä et itse ymmärrä kuinka geenitekniikoita sovelletaan jalostuksessa.
Eli oma viestisi kertoo että olet valitettavasti pihalla.
Eli oma viestisi kertoo että olet valitettavasti pihalla.
Pahoittelut, että yritin selventää asiaa tarjousverkkoakatemian nobelisteille liian hankalasti alleviivaten. Ajattelin, että vaikka perusasiat olisivat hukassa, niin edes lukutaito löytyisi. Viittaan viestini viimeiseen virkkeeseen.
En toki odottanut, että vaelluskalojen tutkimus olisi lainkaan tuttua vaelluskalatutkimusta käsittelevään ketjuun osallistujille. Turhahan ylempänä heittämääni ajatusta edellisen perusteella varmaan on avata, mutta siltä varalta, että jotakuta ihan oikeasti asia kiinnostaisi, niin nähdään nyt se vaiva vielä.
Kuten vaelluskalatutkimusta seuraavat tietävät, uskovat tutkijat nykytiedon valossa osan myös taimenen vaelluskäyttäytymisestä todennäköisesti perustuvan perimään, "vaellusgeeniin". Geenitutkijat etsivät sitä tai niitä parhaillaan. Tätä tarkoitti viestini toteamus geenitutkimuksen edistymisestä. Lohelta onkin jo onnistuttu löytämään geeni, joka säätelee lajin vaelluskäyttäytymistä, syönnösvaellusaikaa.
Mikäli, tai siis pikemminkin kun, tämä vaelluskäyttäytymiseen vaikuttava geeni "löydetään", voidaan sekä luonnonkannoista että laitoskaloista hakea kaloja, joiden jälkeläisillä on oletettavasti monia paikallisia yksilöitä vahvempi vaellustaipumus.
Ainakin teoriassa homma voisi toimia esimerkiksi niin, että vahvistetaan paikallisesta kannasta järvipyynnin vuoksi vähentynyttä vaelluskäyttäytymistä oman kannan sisällä käyttämällä emoina yksilöitä, joissa "vaellusgeeni" on tallella. Jos ominaisuus on jo menetetty, mutta se halutaan kuitenkin palauttaa, se voidaan ehkä tuoda toisesta kannasta.
Teoriaa vielä, mutta periaatteessa mahdollista tulevaisuudessa.
Nyt kyllä tulee sellaista settiä että oksat pois.
Siis löydettiinkö sieltä oikeasti muka joku geeni/alleeli, vain olisiko kyse vain snipistä? Miksi tämä olisi parempi lähtökohta kuin perinteinen luonnonkalojen emokalojen valikointi ja vaeltaneiden yksilöiden pyytäminen emokalastoon? Ja vaikka ei niin liity geenitekniikkaan, miksi istukkaita tulisi jalostaa vaellustaipuvaisiksi?
Ihan vaan ammatillisesta mielenkiinnosta kyselen. En ole jalostuksen ammattilainen, mutta aika valtava tietomäärä löytyy erilaisista geenitekniikoista ja siksi yritän saada selvää että mitä ihmettä sä oikein selität. Jonkin verran olen opsikeluaikana päässyt esimerkiksi rautalammin taimenkantojen in silico fylogeneettisiä määrityksiä tekemään, sekä muuta "geenitutkimusta" erilaisilla lohikalojen sekvenssidataseteillä. Muuten lähinnä erilaisilla ihmisten ja hiirten dataseteillä perinteisempää geenitutkimusta.
Olihan tuossa uittuilun seassa ihan asiaakin. Vaeltaneiden (villien) yksilöiden pyynti olisi optimaalista mikäli haluttaisiin uudistaa viljelykantoja niin, että vaellusgeenit säilyisi/lisääntyisi. Sitä ei ole kai edes yritetty moneen vuoteen, kallista ja hankalaa kun vaeltaneita emokaloja on oletettavasti niin vähän. Rautalammin reitin emokalastoakin on ainakin aiottu uudistaa poikasia pyytämällä - tällöin vaellusperimän osuus eittämättä laskisi koska paikallisten taimenten osuus kutukaloista ja poikasista on niin suuri.
Vaellusgeeni-ehdokkaita on jo löydetty lohesta ja aika tuore kotimainen tutkimus löysi niitä myös taimenesta (Koutajoki / Oulujoki). https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6007540/
Suunnitelmissa on yleisellä tasolla ja käytännössäkin jo paperilla joidenkin taimenkantojen geneettisen monimuotoisuuden lisääminen saman vesistön eri kantoja yhdistämällä. Näin erilliset pienten populaatiokokojen ja sen aiheuttaman sukusiitoksen takia kärsineet perimät voisi yhdistää ja saada kanotojen geneettinen tila paremmaksi. Tällöin kuitenkin perimässä vaellustaipumuksen osuus useinmiten pienenisi, erityisesti meritaimenkantojen osalta, koska vielä osittain/mahdollisesti vaeltavaan kantaan lisättäisiin toisten, paikallistuneiden kantojen perimää. Tämmöinen "plan B" on ainakin Siuntiojoella.
Monessa säilytysviljelyyn otetuissa kannoissa vaellusperimän osuus on vielä hyvinkin suuri, eli niissä kannoissa jotka on otettu viljelyyn vaeltaneita emokaloja pyytämällä silloin kun niitä vielä oli pyydettäväksi asti. Tämä tuoreempi tapa ottaa kanta viljelyyn jokipoikasista tuottaa sitten viljelykantoja joissa vaeltava perimä on sellaisella tasolla kun se luonnossa on viljelyynottohetkellä ollut. Eli käytännössä aika alhainen.
https://yle.fi/uutiset/3-8431690
On kyse perimän vaikutuksesta merivuosien määrään, siis vaelluskäyttäytymiseen. Tutkijat uskovat vastaavaa löydettävän ajan myötä myös taimenelta. Perimä ei selitä koko vaelluskäyttäytymistä, mutta on merkittävä osa sitä.
Oliskohan jotain tekemistä sen kanssa, että kun se on monissa kannoissa AINOA lähtökohta, kun ne "vaeltaneet yksilöt" alkavat olla harvinaisia tai jopa karsittu järvipyynnillä kokonaan pois? Tämä on muokannut kantojen perimää.
"Esimerkiksi voimakkaan järvi- tai merikalastuksen takia osa maailmalla tavattavissa taimen- ja lohikannoista on muuttunut kokonaan joessa eläviksi, ja Suomessakin monista alkuperäisistä taimenkannoista jäljellä on vain latvavesien paikallisia populaatioita. Toisaalta monien reittivesien koskienkin kuteva kanta koostuu kutupesäarviointien perusteella lähes yksinomaan paikallisista kutijoista. Kirkkaita järvivaeltajia koskilta tavataan valitettavasti nykyisin perin harvoin. Vaelluskäyttäytymisen monimuotoisuus on suojannut taimenta täydelliseltä häviämiseltä. Ilman kykyä sopeutua paikalliseen virtavesielämään, taimen olisi Etelä-Suomesta hävinnyt jo kokonaan voimakkaan järvikalastuksen takia."
https://flfry.fi/taimenartikkeli.html
Ks. edellinen vastaus.
Sulla taitaa olla hiirten dataseteistä vähän liian "valtava tietomäärä", kun näin simppeli asia sekoittaa noin pahasti.
[/quote]Joo. Vähän meni överiksi, mutta ehkä olisit vähän toisenlaisella asenteella saanut toisenlaisia vastauksiakin. Sori silti.
Tunnen kyllä mm. "laitoskantojen luonnollistamishankkeen", jos sitä nyt voi tällä nimellä kutsua. Resurssipula on myös näissä kuvioissa ikävän tuttu asia.
Siis löydettiinkö sieltä oikeasti muka joku geeni/alleeli, vain olisiko kyse vain snipistä? Miksi tämä olisi parempi lähtökohta kuin perinteinen luonnonkalojen emokalojen valikointi ja vaeltaneiden yksilöiden pyytäminen emokalastoon? Ja vaikka ei niin liity geenitekniikkaan, miksi istukkaita tulisi jalostaa vaellustaipuvaisiksi?
Ihan vaan ammatillisesta mielenkiinnosta kyselen. En ole jalostuksen ammattilainen, mutta aika valtava tietomäärä löytyy erilaisista geenitekniikoista ja siksi yritän saada selvää että mitä ihmettä sä oikein selität. Jonkin verran olen opsikeluaikana päässyt esimerkiksi rautalammin taimenkantojen in silico fylogeneettisiä määrityksiä tekemään, sekä muuta "geenitutkimusta" erilaisilla lohikalojen sekvenssidataseteillä. Muuten lähinnä erilaisilla ihmisten ja hiirten dataseteillä perinteisempää geenitutkimusta.
Tutkijat ovat siis löytäneet ainakin alla olevasta paperista yksittäisiä snippejä joilla ilemiesti (heikohko) korrelaatio vaelluskäyttäystymiseen.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6007540/
Tuossa mm:ssä näkyy kohdassa genotyping mitä on tehty, matalasekvensoitu näyt 5:stä librarystä, ja tehty normaali SNP call.
Esson baarilaiselle tämä on helpon selittää "löydettiin geeni", jotta heillä on sitten jotain konkreettista mille liputtaa.
Eli oma viestisi kertoo että olet valitettavasti pihalla.
Kuten vaelluskalatutkimusta seuraavat tietävät, uskovat tutkijat nykytiedon valossa osan myös taimenen vaelluskäyttäytymisestä todennäköisesti perustuvan perimään, "vaellusgeeniin". Geenitutkijat etsivät sitä tai niitä parhaillaan. Tätä tarkoitti viestini toteamus geenitutkimuksen edistymisestä. Lohelta onkin jo onnistuttu löytämään geeni, joka säätelee lajin vaelluskäyttäytymistä, syönnösvaellusaikaa...
Kirjoitetaan jokin sekava teksti, ja lisätään jälkikäteen muutaman kerran sana "geenitutkimus" ja kuvitellaan että tekstissä olisi jokin suurempikin sanoma esson baarin tiedeakatemialle?
Eihän tuossa ajatusketjussa ole päätä eikä häntää?
Nämä "geeneistä" puhuvat laittavat aina huvittamaan, varsinkin kun yrittävät itse kertoa vaikkapa "geenitesteistä" tajuamatta ollenkaan mistä puhuvat.
Periaatteessa sillä on jotain järkeä noiden itkupotkuraivareiden taustalla, mutta ei vain osaa pukea niitä sanoiksi.
Nyt menee ihan sekoiluksi tämä koko ketju. Laittakaas jäitä hattuun ja koittakaa esittää asianne asiallisesti. Te kaksi räyhääjää voitte vaikka sopia ajan ja paikan jos on halu alkaa tappelemman.
Taimenen vaellustaipumus on hyvin isolta osalta perinnöllistä vallitsevan käsityksen mukaan. Onko tämä jollekkin ongelma tai joku uskottava kilpaileva teoria olemassa?
Aivan. Ja koska näin on, on se myös tekijä, johon voidaan todennäköisesti tulevaisuudessa haluttaessa laitoskantojen päivityksessä vaikuttaa ja myös elvyttää taipumusta niissä luonnonkannoissa, joista se on katoamassa.
En todellakaan ymmärrä, miksi joku kokee tämän vaikeana? Olisko parempi, että sana "todennäköisesti" korvataan tuossa sanalla "ehkä"? Minulle ihan sama.
Varmaan tässä "geenitutkimuksessa" oli vouhottajalla tarkoitus yrittää selittää sitä, että jalostuksessa voitaisiin käyttää hyödyksi linkatun kaltaisia snippimäärityksiä. 11.37 dänks linkistä, ja asiallisesta selvennyksestä (asian voi kertoa ilman että yritetään selittää turhaan geeneistä).
Sinänsä ihan varteenotettava lähtökohta erityisesti eri laitoskantojen karakterisointiin, sekä tilanteeseen jossa ei ole jäljellä kuin laitoskantoja. Mutta datamäärä on niin vähäistä, jotta hetki menee ennen kuin päästään korkeisiin korrelaatioon esim. vaellusvietin kanssa.
Jos otetaan esimerkiksi Pielisjoen emokalasto, varmasti ainoa oikea lähtökohta on jatkaa kalastoa jokaisella villlilä lohella mitä vielä on jäljellä. Näistä toki jokaisesta genotyypitys tulevaisuutta ajatellen, tiedä vaikka opitaan jotain jota voidaan hyödyntä muualla.
Jotakin nyt harmittaa kun paikalle saapuikin asioista perillä olevia. Näkyy jalostuskannat ja kalatutkimus, sekä geenitekniikat olevan nyt hyvin edustettuna. Ja aiheen aloittaja edustaakin sitä esson baaria. Tällä porukalla pystyisi ilman räyhäämistä saamaan htvääkin keskustelua aikaan.
Ps.
Kukaan, ei edes Viikin DNA-sekvensoinnin core facilityssä (yksiköllä ei tietääkseni ole suomenkielistä nimeä), ei yritä keksiä teennäisiä suomennoksia genotyyppaukselle, sekvensoinnille, tai snipeille. Nuo ovat vakiintuneet suomenkieliset termit alalla.
Ai mistäkö tiedän?....
Ai mistäkö tiedän?....
Jep. Nuo ovat, mutta eivät kaikki aiemmin käyttämäsi.
No, kerropa mistä tiedät? Voidaan ehkä käydä kahvilla juttelemassa tästä.
No kun genotyyppaan työksen, jos et jo tajunnut.
Ja joo libraria käytin myös. Tosiasiassa yksi kolleega käyttää DNA/RNA- kirjastoa toisinaan. Se on hänellekin hankalaa kun kaikkeen kirjoitettuun käytetään kuiyenkin oikeaa englanninkielistä termiä.
Mikä ongelmasi oikein on? En ole yrittänytkään selittää kalatutkimusta. Käydään vaan kahvilla kun tulen taas biocentteriin. Laita huoneesi numero.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6007540/
Tuossa mm:ssä näkyy kohdassa genotyping mitä on tehty, matalasekvensoitu näyte 5:stä librarystä, ja tehty normaali SNP call.
Esson baarilaiselle tämä on helpoin selittää "löydettiin geeni", jotta heillä on sitten jotain konkreettista mille liputtaa.
Tuskin ketään ei yllättänyt, että kahvikutsujen sijaan tuleekin vai napinaa ja suoraa valetta vaikka kaikki oli jo kertaalleen sulle avattu. Mutta vielä kerran, ylläoleva, oikein mielenkiintoiseen paperiin viittaava teksti, nyt oikein paksusta rautalangasta väännettynä.
MM tarkoittaa kappaletta "matherial&methods", eli jokaisessa tieteellisessä artikkelissa olevaa metodi-kappaletta.
"Genotyping" on yllä olevassa julkaisussa oleva mm:n yksi kappale - siis otsikko.
Matalasekvensointi on suomea, joka tarkoittaa syväsekvensoinnin vastakohtaa. Kertoo sekvensoitujen readien määrän.
Library tarkoittaa tässä tapauksessa DNA kirjastoa. Eli jokainen näyte täytyy ennen sekvensointia valmistaa kirjastoksi, mikä tarkoittaa että näyte on adapterien (ja multiplexing-tagien) lisäämisen jälkeen PCR-monistettu. Tämä monistettu näyte on siis "kirjasto" kankealla suomella kerrottuna.
SNP call, tarkoittaa siis snippien "callia". Tälle ei yksinkertaisesti ole olemassa käännöstä edes Viikissä, kyse ei nimittäin ole soittamisesta vaan eränlaisesta hakemisesta tai kartoituksesta. Eli call tarkoittaa kun sun datasetistä haetaan kaikkien snippien (tai minkä tahansa traitin) genominlaajuinen lista niiden sijainnista.
Joko tämä olisi tässä? Vastasin toiselle ammattilaiselle, lyhyesti ammattikielellä, mitä vouhottaja omassa viestissään mahtoi tarkoittaa. Ei sun tarvitse jokaisen muun kirjoittajan naureskelua purkaa juuri minun yhteen viestiin.
Ps. Kahvikutsu viikissä on edelleen voimassa.
""Esimerkiksi voimakkaan järvi- tai merikalastuksen takia osa maailmalla tavattavissa taimen- ja lohikannoista on muuttunut kokonaan joessa eläviksi, ja Suomessakin monista alkuperäisistä taimenkannoista jäljellä on vain latvavesien paikallisia populaatioita. Toisaalta monien reittivesien koskienkin kuteva kanta koostuu kutupesäarviointien perusteella lähes yksinomaan paikallisista kutijoista. Kirkkaita järvivaeltajia koskilta tavataan valitettavasti nykyisin perin harvoin. Vaelluskäyttäytymisen monimuotoisuus on suojannut taimenta täydelliseltä häviämiseltä. Ilman kykyä sopeutua paikalliseen virtavesielämään, taimen olisi Etelä-Suomesta hävinnyt jo kokonaan voimakkaan järvikalastuksen takia."
Uskon myös tuohon, koska eiköhän taimenkin ole opportunisti ja pyri hakemaan keinolla millä hyvänsä parhaan mahdollisen selviytymisstrategian. Tuossahan on hieman vastaavaa, mitä ilmenee saaristomeren kuhilla: koska ne pyydetään liian pieninä, on havaittu jopa reippaasti alle alamitan olevia sukukypsiä kaloja.
Vaikka Oulangan vesistö sivujokineen on dynamiikaltaan täysin erilainen, mitä reittivesistöt, en pidä mahdottomana, että nykyisellä melko sääntelemättömällä järvipyynnillä tulevaisuudessa näissä tavataan entistä enemmän mullosia. Tähän kun ympätään ilmaston lämepeneminen ja sen tuoma lisä ravinteikkuuteen. Nämä nyt vain pohdintoja, mutta......
On mahdollista varmaankin, että sorkkimalla geenejä saadaan perimää muutettua vaellusmyönteisemmäksi, mutta tuo koe valitettavasti kaatuu siihen, että kalat eivät pääse takaisin, tai jäävät jo smoltteina satimeen.
Rautalammin vaeltava taimen linee mahdollista palauttaa, mutta se vaatii kyllä melkoista sattumaa ja tuuria paria onnenkantamoista lukuunottamatta. Paikkakalojen määrä on ilmeisen hyvä tietyissä kohteissa.
Taimen onn sopeutuja, ihan kuin linnuissa pulu tai heinäsorsa. Heinäsorsa on muuten maailman, laajimmalle levittäytynyt lintu, jonka levinneisyys kattaa käytännössä koko pohjoisen pallonpuoliskon ja ison osan eteläistä. New yorkista Siperiaan.
Onkohan taimen maailman levitetyin makean veden kala? Sopeutuu kuraojiin, kaupunkipuroihin, arktisiin vesiin ja välimeren paahtaviin helteisiin.
Suomessakin taimen on yksi levinnein kalalaji.
Ahven, made, siika ja näiden jälkeen taimen. Tässä taitaa olla suomen laajimmalle levittäytyneet kalat.
Areenassa oli Norjalinen kalastussarja, jossa kaupunkihipsteri kalasti taimenta Oslon puistolammikoissa ja sadevesiojissa.
Onkohan taimen maailman levitetyin makean veden kala? Sopeutuu kuraojiin, kaupunkipuroihin, arktisiin vesiin ja välimeren paahtaviin helteisiin.
Suomessakin taimen on yksi levinnein kalalaji.
Taimen lienee juu yksi helpoimmin sopeutuvaisista rasvaevällisistä. Sehän tässä ehkä hieman ironista on, että moinen on onnistuttu Suomessa monin paikoin laittamaan sukupuuton partaalle :) Sielläkin, missä lisääntymismahdollisuudet ja puitteet on verrattain kunnossa. Toisaalta. eipä ole ainut laji.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6007540/
Tuossa mm:ssä näkyy kohdassa genotyping mitä on tehty, matalasekvensoitu näyte 5:stä librarystä, ja tehty normaali SNP call.
Esson baarilaiselle tämä on helpoin selittää "löydettiin geeni", jotta heillä on sitten jotain konkreettista mille liputtaa.
Tuskin ketään ei yllättänyt, että kahvikutsujen sijaan tuleekin vai napinaa ja suoraa valetta vaikka kaikki oli jo kertaalleen sulle avattu. Mutta vielä kerran, ylläoleva, oikein mielenkiintoiseen paperiin viittaava teksti, nyt oikein paksusta rautalangasta väännettynä.
MM tarkoittaa kappaletta "matherial&methods", eli jokaisessa tieteellisessä artikkelissa olevaa metodi-kappaletta...
Joko tämä olisi tässä? Vastasin toiselle ammattilaiselle, lyhyesti ammattikielellä, mitä vouhottaja omassa viestissään mahtoi tarkoittaa.
Kiitos vaivannäöstä termien merkityksen avaamisessa. Ei ollut varmasti helppo tehtävä.
Vanha suomalainen sanonta: Kun itse kysyy ja itse vastaa, niin ei tule jälkipuheita. Jospa "te molemmat" siirtyisitte jollekin "ammattifoorumillenne" jatkamaan aiheesta?
Ilmeisesti ammattilaisilla on myös jokin englanninkielen perussanasto, joka poikkeaa merkityksiltään muiden käyttämästä. Niin perin outo oli tuo tulkinta tuosta "mielenkiintoisesta paperista".
Pahoittelut sarkasmista.
Koko älämölön alkusysäys oli siis se, että mainitsin lohelta löydetyn yhden "geenin". Tämä ei kelvannut "genotyypittäjälle". Termiä käyttää kuitenkin alkuperäinen lähteeni tiedolle, yksi tuon linkatun artikkelin kirjoittajista, jonka titteli on Professor in evolutionary aquatic biology - englanniksi, jotta nämä "tiedemiehetkin" ymmärtävät.
Kukaan ei varmaan tykkää huonoa, jos näin maallikkona käytän samaa termiä ja pidän tätä lähdettä nettimölisijää luotettavampana?
Eiköhän tämä nyt tosiaankin ollut tässä.
Onkohan taimen maailman levitetyin makean veden kala? Sopeutuu kuraojiin, kaupunkipuroihin, arktisiin vesiin ja välimeren paahtaviin helteisiin.
Suomessakin taimen on yksi levinnein kalalaji.
Kyllä taimen on maailman levinnein (ja sopeutumiskykyisin) kalalaji. Suomessakin tosiaan yksi harvoista jota saa koko Suomen alueelta.
Täällä metsätalous on maantieteellisesti varmaan se suurin syy. Laajalta alueelta on kutumahdollosuudet tuhottu ihan erämaajokia myöten. Maatalous tuhoaa loput ja padot estää vaelluksen liki kaikkialla.
Että ei mene taimenellakaan hyvin. Varmaan jos taimenen kutupaikalle ei olisi niin suuria vaatimuksia, Suomessa olisi taimenia ojat pullollaan kuyen vaikkapa Norjassa. Mutta humuspaskakuraojissa ei taimen paljoa lisäänny.
Taimen onn sopeutuja, ihan kuin linnuissa pulu tai heinäsorsa. Heinäsorsa on muuten maailman, laajimmalle levittäytynyt lintu, jonka levinneisyys kattaa käytännössä koko pohjoisen pallonpuoliskon ja ison osan eteläistä. New yorkista Siperiaan.
Onkohan taimen maailman levitetyin makean veden kala? Sopeutuu kuraojiin, kaupunkipuroihin, arktisiin vesiin ja välimeren paahtaviin helteisiin.
Suomessakin taimen on yksi levinnein kalalaji.
Kyllä taimen on maailman levinnein (ja sopeutumiskykyisin) kalalaji. Suomessakin tosiaan yksi harvoista jota saa koko Suomen alueelta.
Täällä metsätalous on maantieteellisesti varmaan se suurin syy. Laajalta alueelta on kutumahdollosuudet tuhottu ihan erämaajokia myöten. Maatalous tuhoaa loput ja padot estää vaelluksen liki kaikkialla.
Että ei mene taimenellakaan hyvin. Varmaan jos taimenen kutupaikalle ei olisi niin suuria vaatimuksia, Suomessa olisi taimenia ojat pullollaan kuyen vaikkapa Norjassa. Mutta humuspaskakuraojissa ei taimen paljoa lisäänny.
Metsätalouteen kuuluvat avohakkuut, ojittaminen ja tukkien/puutavaraan uittoon tehdyt koskien, jokien perkaukset yms. Mutkittelevia uomia muutettiin rännimäiseksi, virtausnopeudet kasvoivat, jolloin sorat huuhtoutuivat alapuoliseen vesistöihin, samalla eroosio ja veden samentuminen lisääntyi, uiton loputtua pohjaan jäi puuta, joka hajotessaan kulutti happea, puuaines ja kiintoaine tukkivat soraikkoja ja kivikkoja. Koskiin jääneet uittorännit ja pohjapadot muodostivat vaelluesteitä.
Maatalous, turvetuotanto, virtavesien valjastaminen sähköntuotantoon, patoaminen ja vesivoimaloiden rakentaminen.
Evon tutkimusasema Luutajoella taitaa olla vanhin, jossa on taimenen lisääntymistä, elinkiertoa yms. tutkittu jo reilun sadan vuoden aikana. Luutajoki on tyypillinen eteläsuomalainen latvavesistö, jonka osa vesistä tulee soilta. Vesi on melko ruskeaa, humuspitoista, hieman hapanta ja vähäravinteista. Taimen kuitenkin lisääntyy Luutajoessa.
http://www3.hamk.fi/Evo-Life/oppimateriaali/Luutajoen%20taimenpolku.pdf
Monta jokea on tuhottu uudisojituksilla.taimen monessa joessa juuri ja juuri lisääntyy, mutta purot ja varsinainen tuotto on tuhottu.
Palojoki Nurmeksessa on iso vesistö, mahtavia koskia ja valtavasti poikasalueita ja sivupuroja. Taimenta ei juuri ollenkaan.
Sivut
Lisää uusi kommentti