Suomalaista taimentutkimusta
27.12.2018 - 11:32
Tuossa pari linkkiä keskustelun pohjaksi:
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/520222/rktltr2013_9.pdf?se...
Tuolla on mielenkiintoisia tutkimustuloksia ainakin luonnontaimenen merkintätutkimuksista Keski-Suomessa ja taimenen kokojakaumasta koskikalastuksessa (Konneveden Siikakoskella). Muutakin mielenkiintoista, mutta noista voisi aloittaa.
Toinen linkki (meritaimenen kuolleisuus verkkokalastuksessa), joka on jäänyt monelta varmaan lukematta, kun on aika tuore:
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/jai.13517
Sana on vapaa.
Palaan takaisin tuohon vaellustaipumukseen eri taimenkannoilla ja vaellukselle lähtöön vaikuttaviin tekijöihin. Tässä muutamia papereita meiltä ja maaailmalta asiaan liittyen:
Anadromy in brown trout (Salmo trutta): A review of the relative roles of genes and environmental factors and the implications for management and conservation:
https://www.researchgate.net/publication/297403459_Anadromy_in_brown_tro...
Sama kalvosulkeisina: https://www.researchgate.net/profile/Andrew_Ferguson5/publication/284183...
Migratory behaviour of brown trout, Salmo trutta L: importance of genetic and environmental influences:
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/pdf/10.1111/j.1600-0633.1993.tb00083.x
Migration in Anadromous Brown Trout:
https://core.ac.uk/download/pdf/43561323.pdf
Influence of parental life history on maturation and smoltification in brown trout (Salmo trutta L.):
https://www.researchgate.net/publication/313594331_Influence_of_parental...
Can the lost migratory Salmo trutta stocks be compensated with resident trout stocks in coastal rivers?:
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0165783609002756
En nyt ala kommentoimaan vielä sen kummemmin kun osaa noista en enää niin kovin hyvin muista tai lukeminen on kesken, mutta lyhyesti:
- Eri taimenkannoilla hyvin erilainen osuus poikasista lähtee vaellukselle
- Vaihtelua vaeltavien poikasten osuuksissa on sekä luonnollisesti että ihmistoiminnan vaikutuksesta (padot, kalastus jne)
- Vanhempien elinstrategia määrittää voimakkaasti poikasten vaellustaipumusta
- Poikasen vaellukselle lähtöön vaikuttaa perimä ja poikasvaiheen ympäristön olosuhteet
- Geneettiset syyt vaellukselle lähtijöiden määrässä ilmentyvät eri taimenkantojen välillä
- Ympäristön merkitys näkyy enemmän kantojen sisällä, mutta myös eri kantojen välillä
- Jostain syystä menetetty vaellustaipumus ei välttämättä palaudu itsestään, vaellustaipumus voi hävitä 'pysyvästi' (pitkäaikaisesti)
- Pienetkin muutokset elinkiertoon (vaellus / paikallisuus) liittyvässä kuolleisuudessa voivat muuttaa kantojen vaellustaipumusta (vaeltavien poikasten osuutta)
Tuossa pikaisesti näpyteltynä jotain keskusteltavaa.
Mikä hyöty vaellustaipumuksesta on vaikkapa istareilla?
Ei istukkaalle itselleen muuta kuin että tuleei vaelleltua sinne tänne, paremmat ja vaihtelevammat maisemat. Jos löytää syksyllä virtaavaa vetta niin voi käydä vaikka flaksi.
Kalastajalle semmoista iloa että ruokahalu on vaeltajilla kova ja kasvu hyvä. Ne kasvaa keskimäärin nopeammin ja suuremmiksi kuin paikallistuneen taimenen perimää kantavat lajitoverit.
Kirret kasvaa hyvin ja myös kasvatetusta taimenesta viljellään nopeasti kasvavaa lajia.
Istukkaiksi nuo kävisi oikein hyvin, jos pärjäävät ja kasvavat smolttikoosta pyyntikokoon. Järvilohi on hyvä vaihtoehto moneen paikkaan, kasvu paljon parempaa kuin taimenella eikä aiheuta joidenkin pelkäämää geeniuhkaa. Sitten on erikseen nämä luonnonkannat mitä pitäisi koittaa elvyttää. Monessa vesistössä alkuperäiset kannat on niin paikallistuneita että jos vaellustaipumusta halutaan elvyttää niin jalostushommiksi menee. Samalla voisi laittaa muuta ongelmaa perimässä parempaan kuntoon. Vuosikymmeniä, pari kolme ehkä vierähtää ennen kuin mitään isoja askelia aletaan ottamaan, mutta uskon että niitä kyllä vielä tulee.
Järvilohi istutettuna särkikalapitoiseen järveen - - > kala lähes syömäkelvotonta. Kala jää valkealihaiseksi ja rasvaa aivan liian vähän. Mielummin syö niitä särkiä tai lahnoja.
Kokkina kalastan mielummin taimenta. Tuollainen valkealihaisuus vaivaa esim. Jossain Kainuussa latvapurojen luonnontaimenta. Varmaan sama syy, että ne yksilöt jotka kasvavat purossakin useakikoisiksi siirtyvät särkiravintoon hyvin nuorena ja jäävät valkealihaisiksi.
Järvilohi kasvaa muikkujärvissä nopeasti, tuplavauhtia taimeneen verrattuna. Puroissa taimenet ei kasva useakiloisiksi, varmaan joku ajatusvirhe tuossa viestissäsi. Huippupainot purotaimenilla siellä kilon kieppeillä, isommissa joissa sitten voi kasvaa isommaksi, jopa 3-4 kg. Järvivaeltajalle maksimi paino 12-16 kg.
Valkealihaisuudella ei ole mitään tekoa särkiravinnon kanssa. Karotenoidit ravintoketjussa merkitsee, tietyistä äyriäisistä niitä kertyy runsaasti joko suoraan tai väli-isännän kautta punalihaisiin lohikaloihin. Vaalealihaiset taimenet voivat olla aivan yhtä herkullisia kuin punalihaiset, kunhan vaalea väri ei johdu kutuaikaan liittyvistä muutoksista tai kalan vanhasta iästä ja heikosta kunnosta. Nuori pulska valkolihainen taimen tai rautu on ihan samaa parasta a-ryhmää kuin punalihainen lajitoveri.
Kyllä itäisessä Suomessa taimenet on monesti valkeita. Eiköhän se ole juurikin se särkiravinto mikä "aiheuttaa" taimenille punalihaisuuden puuttesta. Karotenoideja ei välttämättä ole monen humuspuron särjissä. Saman alueen järvitaimen on esimerkiksi punaista kun se pääsee alapuolisiin muikkuvesiin. Toisissa puroissa taimen saataa olla punertavaa, tämä on todella vesistökohtaista.
Ite oon päässyt syömään paljon taimenta viime vuosituhannella. Syönyt tuolta varmaan yli 50 puron ja joen taimenta, joten jotain korrelaatiota väittäisin lihan värissä ja maussa olevan. Eikä ole tämä palsta ainut missä tuota olen kuullut. Kyllä ne kasvatetussakin kalassa väittävät rehun olevan suurin syy mikä vaikuttaa makuun, joten onhan se selvää että särkeä syönyt on eril makuista kuin äyriäistä tai muikkua vetänyt. Valkealihainen taimen muistuttaa minun mielestäni siikaa ilman sitä siian raikasta ominaismakua.
Kirjolohella varsinkin eri paikassa kasvatetut kalat maistuvat TÄYSIN erilaisilta. Joskus menneisyydessä meressä kasvatettua kirreä myytiin "superior-kirjolohi" -nimellä sen paremman maun vuoksi. Kyllä taimenella särkiravinto puskee lihan makuun.
AInakin pienempi särki syö aika lailla samaa apetta kuin muikku eli eläinplanktonia. Särki syö kyllä enemmän myös pohjalta. Itse en usko taimenen ravinnon (särki/muikku) vaikuttavan kovin paljoa taimenen makuun, väriin voi vaikuttaakin. Norjan tuntureilla on paljon järviä missä taimenet ja raudut on täysin valkolihaisia. Maussa ei ole mitää eroa punalihaisiin naapurijärven kaloihin verratessa.
Sitten taas noissa itäsuomen puroissa tilanne on varmaan ihan toinen. Happamuus / humus vaikuttaa varmasti eliöihin joita puroissa voi elää joka taas voi vaikuttaa kalojen makuun. Sitten veden laatu ylipäätään vaikuttaa. Maku ja hajuhaitat kyllä tarttuu vedestä kalaan.
Sivukommentti tähän keskustelun ulkopuolelta.
Kasvu riippuu täysin purosta ja ravinnosta. Sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Savossa on puroiksi luokiteltavia vesistöjä (keskimääräinen leveys 3-4 metriä), joissa paikallinen taimen kasvaa 60 senttiin ja ylikin. Punnituista suurimmat yksilöt ovat olleet 2,5-3 kilon luokkaa. Nämä kalat ovat siis olleet tutkittujen suomunäytteiden perusteella paikallisia.
Moni vanhempi palstalainen muistaa tälläkin palstalla kiertäneen kuvan, tarkemmin paikkaa enää mainostamatta mutta Ylä-Savon perukoilta, 6 kilon "purotaimenesta". Nissen kuva ja muistaakseni hänen isänsä pyytämä.
Paljon saivat komeita kaloja tuolta, PK-netissä oli enemmän juttuja ja kuvia purosta. Tai itse asiassa kyseinen paikka on nimeltään joki, mutta koko pienempi kuin monella purolla. Koskaan en itse sinne eksynyt, pitäisikin joskus käydä ennen kuin kokonaan suljetaan.
Inarijärvellä ainakin Järvilohet olivat todella surkeita ruokakaloja. Siellä lohet jäivät vaalealihaisiksi ja olivat todella mauttomia taimeniin verrattuna.
Tuolla perusteella suosisin edelleen taimenen istuttamista otettaviksi ruokakaloiksi.
6 kilon purotainmen ei kyllä ole purossa kasvanut. Isommassa joessa tai todennäköisemmin järvessä käynyt lihomassa. 2-3 kg on ihan mahdollinen isoon puroon jossa on talviajallekin paljon kalaravintoa jossain suvannossa tai lammessa. Normipurossa yli 1,5 kg tammukat on todella harvinaisia. Kutuaikaan noita muualla kasvaneita taimenia kyllä nousee hyvinkin pieniin puroihin, niitä 6-kiloisiakin.
Järvilohta en itse ole koskaan syönyt, lienee selvästi rasvaisempaa kuin taimen ja omaan makuun merilohet on ihan eri luokkaa ruokakalana kuin taimen. Makuasioita tietysti. Itse olen syönyt niin paljon taimenta että ei enää oikein maistu, paitsi savustettuna. Paistinpannulla vähärasvaisuus ei toimi omaan makuun ollenkaan. Isosta lihavasta meritaimenesta tulee kohtuuhyvä graavi kyllä ja norjan pienet jokisuun katkoilla eläneet meritaimenet toimii jopa paistinpannulla tuonne 800g kokoon asti.
Musta tuntuu että täällä nyt yrittää noviisi selitellä asioita (tutkimustietoa), joista hänellä ei ole juurikaan kokemusta tai tietoa.
Sivukommentti tähän keskustelun ulkopuolelta.
Kasvu riippuu täysin purosta ja ravinnosta. Sekä Etelä-Suomessa että Pohjois-Savossa on puroiksi luokiteltavia vesistöjä (keskimääräinen leveys 3-4 metriä), joissa paikallinen taimen kasvaa 60 senttiin ja ylikin. Punnituista suurimmat yksilöt ovat olleet 2,5-3 kilon luokkaa. Nämä kalat ovat siis olleet tutkittujen suomunäytteiden perusteella paikallisia.
Eli suomunäytteet on kertoneet hitaasta kasvusta?
Onko purosta yhteys isompaan jokeen, ja millaisia talvehtimismahdollisuuksia tuolla on? Suomuista voi nähdä hitaan kasvun, ei sitä onko taimen elänyt purossa, alempana joessa, puron tai joen suvannossa tai pienessä järvilaajentumassa esim talvet tai enemmänkin.
Mielenkiintoinen keissi, suurimmassa osassa 3-4m leveita puroja jää tammukat alle kilon, yleensä selvästi alle. Toki poikkeuksia voi olla, jostain syystä tuo paikka on voinut suosia suurta kalan kokoa, ainakin tilapäisesti.
Ehkä lapissa tammukat jää pieniksi. Etelässä ne kyllä kasvaa. Monestikin noissa puroissa on aina kookkaampaa kalaa. Ei kaikki siimankatkojat ole haukia tai isoja säyneitä.
Oliko nuo kolmikiloiset lopettaneet jo kasvunsa?
On toki kolmekiloinen jo kookas kala pikkupuroon, mutta se että isommat on harvassa johtuu siitä että 4-5 kilon kalat ovat äärimmäisen harvinaisia ihan kaikkialla, ja jotta juuri tukija sattuisi sellaisen pyytämään onkin jo lottovoitto.
Sama juttu 8-10 kilon kaloista reittikoskilla. Ei niitä kukaan saa, mutta kyllä taimen kasvaa yli kymppiin. Ne kympin kalat on legendaa, joista jokainen Kerma-Karvio -koskilla kalastanut on kuullut vähintään juttuja. Osa varmaan ihan totta kun uistelijat sellaisia nostaa.
Onhan niitä suuria taimenia jonkun verran järvillä ja myös koskilla kutemassa. Poikakalat tulee kutureviireistä tappelemaan osittain jo kalastuskauden aikana, tytöt tulee yleensä vasta juuri ennen kutua ja hoitaa hommat nopeasti, muutamassa päivässä lokakuun loppupuoliskolla vähän paikasta ja vuodesta riippuen. Ei niitä voi oikein koskista saada kun ne on silloin kiinni. Meillä on mökillä keskisuomessa yksi joenpätkä lähellä missä isoja 4-6 kg taimenia kyllä kutee vaikka järviltä niitä ei saada edes joka vuosi. Ne on kuin neuloja heinäsuovassa paitsi kutuaikana, jolloin niitä tuolla joella on ihan runsaastikkin reilun viikon. Ennen kutua tankkaavat salakkaa jokisuussa.
Noista purojen paikallisten taimenten koosta, ajan myötä ne on sopeutuneet sopivan kokoisiksi. Jos puroissa on istutusperäisiä kaloja, niin niiden perimä voi ohjata ne kasvamaan olosuhteisiin nähden "ylisuuriksi". Vuosikymmenten ja -satojen myötä optimaalinen koko löytyy istutetuillekkin kannoille. 3-4m leveä puro jossa ei ole isoja suvantoja tai pieniä järviä, ei kyllä suosi suurikasvuisuutta, edes etelässä. Poikkeusyksilöitä voi aina olla, siis yksi sadasta tai yksi tuhannesta voi kasvaa selvästi suuremmaksi kuin muut.
Joskus salakat tunkee puroihin ihan kesälläkin, olisiko lähteistä tullut viileämpää vettä. JA näiden perässä sitten nousee isoa taimenta. Tai näin ainakin "pikkujoella" jossain päin Itää.
Varmaan se on hankala sanoa isoista jokireiteistä mitkä ovat purossa olleita ja mitkä ovat käyneet alavirrassa tankkaamassa. Vaara-Suomessa purot muuttuu aika pian joiksi.
Salakan kutu kesäkuun loppupuolella on perinteinen isomman taimenen aika monilla koskilla. Pohjoisempana voi mennä juhannuksen jälkeiselle viikolle. Salakoita saattaa tulla järviltäkin taimenet kurittamaan, ainakin jos muikkukannat ei ole hyvässä kunnossa. Petokala yleensä on siellä missä on hyvin ruokaa tarjolla.
Noissa itäsuomen pashajokiloissa ei kyllä muikkua ole missään.
Salakkaa on joissa joskus läpi vuoden.
Joissa ei juu ole muikkua, mutta lähes kaikissa isommissa järvissä on. Jos järvillä muikkukannat on hyvät, niin vaellukselle lähteneet taimenet pyssyy yleensä järvillä. Jos muikkikannat on huonot, niin taimen voi lähteä etsimään evästä muualta, esim puroista ja koskista salakoita. Sitä ajoin takaa.
Jokikilometrejä saattaa järvelle olla useita kymmeniä!
No sellaisten matkojen päähän eivät varmaan lähde evästä etsimään.
Eteläisen Suomen rehevissä "niittypuroissa" yli kilon paikalliset taimenet ovat aika tavallisia, ja tuplasti suurempiakin tavataan. Kyseessä ei ole harvinainen eikä tilapäinen ilmiö.
Noissa eteläsuomen puroissa tavallisia on kyllä 20-35 cm taimenet, yli 40cm on aika harvinaisia. Yli 50cm on todella harvinaisia. Ennätyskalat tietysti voi olla vähän isompia.
Järvessä ja meressä vaeltavilla kaloilla 50cm menee rikki viimeistään toisena kesänä.
En tiiä mihin liittyy, mutta näin.
On sitten vissiin vaan ollut hirveän paljon tuuria.
Jopa pyyntikokoiset istukkaat ja smolttikoiset varsinkin kasvaa sinne viiteenkymppiin ihan samassa kuin isoilla koskilla.
Siis vanhan lain aikaiset "pyyntikokoiset".
On ollut näköjään tuuria tai viritetty mitta.
https://www.virtavesi.com/vanhatsivut/vastink.htm
Tuolla linkissä tyypillinen taimenen kokojakauma eteäösuomalaisella pienellä joella, kyseseessa Hunsalanjoen Vastinkoski, Virhon aikanaan kunnostama ja vuorkraama paikka. Vähän ylöspäin Karkkilan koskilta, joen leveys 5-10m, eli ei mikään pieni puro enää.
73% kalosta alle 30cm, 20% 30-40cm, 6% 40-50cm ja 1% yli 50 cm.
Jokaista yli 50 senttistä kohti tuli 32 kappaletta alle 20 senttisiä. Semmoisia ne tammukkapopulaatiot oikeasti on.
Isommat kalat eleli tuolla ainakin ennen suvannoissa, yöksi saattoivat siirtyä koskiin.
Tuolla oli ja kokojakaumassa siis myös mukana myös muualle jokeen istutettuja kaloja, myös onkikokoisia jotka oli niitä 45+ kaloja.
Janatuisen Akin mukaan tuolla oli tyypillinen kalan kokojakauma eteläsuomalaisessa paikallisessa pienen joen taimenpopulaatiossa.
Niin, eli hyvin kasvaa yli 50 senttiin. Tuolla kalastetaan kaikki isommat.
Ojituksen happamoittamat pikkupurot on siitä jänniä, että niisdä lisääntyminen on varmaan se suurin haaste. Turvevellissä ei synny suuria poikasmääriä. Antaisko se sitten ostemman kasvun muille. Ikäänkuin mitä tapahtuu etelän happamoituneissa ahvenlammissa jotka pullollaan kilon ahventa.
Itselle isoimmat taimenet on tulleet latvajoista, joits ei luokiteltu edes lohi- ja siikapitoisiksi. Eli entisiä läänilupapaikkoja.
Sivut
Lisää uusi kommentti