Itse mietin tässä siltä kantilta, että onko missään todisteita siitä, että vaeltava käyttäyttyminen olisi jotenkin perinnöllistä? Onko perusteita kolmijaolle? Ei ole! Taimenen käyttäytyminen / ekologia, tai mitkä vaellukselle tai paikalliseksi jäämisen mekanismit on. Tiedetäänkö sitä? Onko todisteita jotka puoltavat tiukkaa kolmijakoa ja purovesien ja luonnonkannoista enemmistön aika totaalista dissaamista. Suomen rannikolla taimenet uivat joesta niin laimeaan murtoveteen ettei taimenen smoltiutuminen ole ehkä ihan niin kriittinen asia kuin esim. jossain Tanskassa ja Norjassa, missä merivesi on jo huomattavan suolaista. En kuitenkaan väitä sitä, etteikö asialla olisi myös Suomessa jotain merkitystä - ainakin niiden ns. meritaimenen poikasten osalta jotka oikeammin ovat ns. purotaimenia (siis eivät smoltiutuneet). Ympäröivät olosuhteet yhdessä laiskuuden kanssa, saattaa selittää miksi taimenen ekologia on kiinnostanut muita skandinaavi-tutkijoita, muttei suomalaisia niinkään. Suomessa tutkijoiden tiukka kytkös viljelytoimintaan saattaa olla yksi keskeinen tekijä. Kalageneetikoiden vähyys voi olla kolmas tekijä.

Joitain asiaa sivuavia ulkomaalaisia artikkeleita

http://www.aqua.dtu.dk/upload/dfu/cv-publikationer/ffi/kim_aarestrup/comparison%20of%20physiological%20smolt%20status.pdf

http://www.nature.com/hdy/journal/v66/n1/abs/hdy199111a.html

sekä

http://www.aqua.dtu.dk/upload/dfu/pulikationer/forskningsrapporter/70-99_projekt_smoltvindue_hos_%C3%B8rred.pdf

Toisaalta eikö tutkimukset ole aina vajaita. Yleensä niillä parhaimmillaan saadaan vastauksia joihinkin luupin keskiössä oleviin spesifeihin osakysymyksiin. Kalastajatkin havainnoi vesillään joitain asioita sattumalta, yleensä kuitenkin korostuneesta sellaista mitä haluaa nähdä. Selän takana tapahtuvista asioista on vaikea sanoa yhtään mitään.

Siinä ei varmaan ole mitään minimirajaa, että kuinka pienestä purosta tai lähteen silmästä taimen lähtee liikkeelle. Vaikka taimenet yleensä pyrkii nousemaan synnyinkoskeensa, niin ihan aina se ei ole mahdollista. Enkä tietenkään sanoa, että nämä näkemykset taimenen ekologiasta mitenkään väheksyvät sitä näkemystä että kasvualueella tapahtuvaa pyyntiä pitää vähentää, jotta taimenen elinkierto saadaan eheytettyä ja että luonnontaimenet pääsevät kutemaan. Pikemminkin päinvastoin. Ideaalia olisi jos luonnontaimenet saisivat uida kokonaan rauhassa, ja pyynti kohdistuisi vain istukkaisiin. Yleinen käsitys on se, että uhanalaista vaellustaimenta on vain joissain kohteissa. Minä veikkaan, että suojeltavaa vaeltavaa ja ns. alkuperäistä luonnontaimenta saattaa hyvinkin olla pienemmissä määrin aika monissa muissakin vesistöissä - kuin mitkä ovat tähän asti olleet tutkijoiden luupin alla. Jos taimenia lähtee tanskalais-norjalais-ruotsalais-tutkijoiden olettamusten mukaan aika tasaisesti ja yllättävänkin runsain määrin pienimpienkin purojen ns. paikallispopulaatioista, niin se vain tarkoittaa sitä että synnyinkoskistaan kasvuvaellukselle järveen tai mereen lähteneistä luonnontaimenista mahdollisesti valtaosa on pyrkimässä ohi kunnostettujen pääuomien koskien ja jäävät todennäköisesti hakkaamaan päätään seinään jonkun sellaisen padon alle missä lisääntymiselle ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia. Tällaisten kohteiden koekalastukset voisivat antaa hyvinkin arvokasta tietoa yläpuolisen vesistön vaellustaimenpotentiaalista. Asia pitää luonnollisesti myös suhteuttaa siihen kalastuspaineeseen mikä alapuolisilla alueilla on harventanut kudulle takaisin yrittävien luonnontaimenten määrää.

Tämän päivän vaellustaimenista todennäköisesti merkittävin osa on pienemmistä kohteista peräisin olevia naaraita, eikä pääuomien koskista. Ja silloin mahdollisesti Suomessa luonnonvaraisten vaellustaimenten ykkösongelma on kalateiden puuttuminen. Jos vaellustaimenia (naaraita) lähtee liikkeelle enemmän tai vähemmän kaikista luonnonkannoista, niin silloin kaiken järjen mukaan mahdollisesti 95-99% kaikista luonnonvaraisista vaellustaimenista on mitä ilmeisimmin hyvin pienistä kohteista peräisin. Monikon näistä pääsee perille vs jää matkalla jumittamaan jonkun perinnevoimala alapuolelle? Monenkohan vaellusesteen alapuolelle ovat keskimäärin menneet kunnes ovat löytäneet hyvän kasvualueen? Monessakohan on kalatie tai muu vastaava nousumahdollisuus kudulle palatessa? Vesivoima ja padot on *********. Vähintään yhtä kriittistä on ymmärtää taimenen ekologinen olemus ja vaelluskäyttäytyminen. Muuten vaarana on, että kunnostustoimet ja seuranta kohdistuu suurilta osin väärin ympäristöihin. Ei ole samantekevää että missä ja miten taimentutkimusta ja elvyttämistyötä tehdään.

Toinen vaihtoehto on se, että unohdamme ne patojen alla todennäköisesti murjottavat luonnonemot, kun emme niistä tiedä - kun emme myöskään ole asiaa selvittäneet. Ja niin kauan kun luonnonkantoja ja kudulle takaisin pyrkiviä luonnonemoja riittää, niin vaellustaimenen elvyttämisessä on vielä mahdollisuuksia. Istutustoiminta on suurimmaksi osin huuhaata. Sillä elvytetään korkeintaan hetkellisesti kalastusta, plus että on pirun kallista.

Itse veikkaa että tänäkin syksynä aika huomattava määrältä luonnontaimenia kutu menee totaalisesti piloille, ja mäti valuu käsiin, kun ei pääsekkään edes sen alimman esteen ohi. Asia mikä tutkijoilta on todennäköisesti pahasti mennyt ohi, kun tarkastelevat taimenta liian ahdasmielisen konservatiivisesti. Kuvittelevat tietävänsä missä sitä vaeltavaa luonnontaimenta on, mistä se on peräisin ja missä sen kuuluisi kutea. Itse en usko että suomalaiset taimenet eroaa kovinkaan paljon siitä, mitä taimentutkimuksissa vähän ansioituneemmat ulkomaalaiset kalatieteen tekijät ovat taimenen vaelluskäyttäytymisestä saaneet selville. Itse veikkaan että suomalaisilta taimentutkijoilta suomut tippuvat pian silmiltä, että lopulta ymmärretään taimen ekologia paremmin, ja että purovesien ja luonnonkantojen dissaaminen / diskriminointi loppuu sen myötä. Haastavaa tutkittavaa riittää.

On yksi asia selvittää missä määrin jostain kohteesta lähtee taimenia pidemmälle vaellukselle. Toinen juttu on selvittää kuinka ylös kasvualueelta synnyinseutuja kohti taimenen kutuvaelluksella haluaisi ja mihin asti pääsi. Kuivuus on monina syksyinä merkittävä rajoite myös pienemmille kaloille kutunousussa, niin sitä suurempi kysymys se on myös isommille kaloille.

ps. Jos Suomi on tuhansien järvien luvattu maa, niin se mitä suuremmissa määrin on valitettavasti myös tuhansien patojen ja muiden keinotekoisten vaellusesteiden luvattu maa.

Entäs ne padot tai kalatie? Sitä vaeltavaa taimentahan tässä halutaan elvyttää. Vai pitäisikö pikemminkin toivoa etteivät sittenkään vaeltaisi. Vai pitääkö patojen yhteyteen järjestää jotain loukutuksia ja ylisiirtoja?

Järkyttävä tosiasia on se, että vaeltavaa taimenta on hyvin vähän enää, johtuen siis mm. kasvualueella tapahtuvasta liiallisesti pyynnistä. Myös padoilla on vähän vastaavanlaiset vaikutukset yläosien taimenkantoihin. Reittikoskissakin iso osa kutukaloista onkin paikallisia mulloja. Koiraiden osuus lienee kohtuullisen suuri. Yksi iso kysymysmerkki on nyt se, että onko nämä mullot uhkaksi, vain luonnollinen taimenen ilmentymä ja mahdollisuus. Onko ns. paikallisten esiintymien dissaaminen perusteltua vai ei. Inarinjärven sijaan mielenkiintoisempaa olisi tutkia esim. Tornionjokea tai Isojokea. Niitä valuma-alueita järvet ei pilko ihan samassa määrin kuin Inarissa. Ensimmäinen pienehkö järvi voi olla sen järvivaeltavan kasvuympäristö. Toiset vaeltaa edemmäs. Jotkut jopa merelle asti.

Ulkomaalaisten tutkimustulosten perusteella vaelluskäyttäytyminen ei ole perinnöllinen selviö. Eri kantojen välillä on perinnöllisiä eroja, jotka saattavat selittää sen että miksi jotkut yksilöt onnistuvat lisääntymisessä tietyssä ympäristössä paremmin kuin vierasperäiset mutta samalle alueelle istutetut tai sinne eksyneet. Jossain määrin sekoittumista tapahtuu luontaisestikin. Jos muistan oikein niin noissa ulkomaalaisissa tutkimuksissa ravinnolla saattaa olla jokin osuus siihen että käynnistyykö kalayksilöllä syksyn aikana morfologinen muutos joka johtaa hiljan siihen että seuraavana keväänä taimen lähtee vaellukselle. Joissain kannoissa voi olla suhteessa enemmän lähtiöitä, ja toisissa vähemmän. Siltä osin kun ymmärretään vaellusgeenillä sitä että geeneissä on jotain mikä saa jotkut taimenet vaeltamaan, niin sellaista geeniä on kaikissa taimenissa. Missään nimessä ns. purotaimenilta ei puutu mitään sellaista geeniä mikä vain ns. vaellustaimenilla olisi.

Kantojen elinvoimassa ja kutukäyttäytymisessä voi olla isojakin alueellisia eroja, ja siksi tietyt hyvinkin lähellä olevat kannat eivät välttämättä perinnöllisesti sekoitu juurikaan keskenään. Jotkut kannata tekevät maantieteellisesti pidempiä kasvuvaelluksia, toisen lyhyempi. Inarinjärven alueella latvapurojen taimenten ja Inarinjärven väliin jää monia järviä joissa hyvinkin voi kasvaa ylemmiltä alueilta peräisin olevia toimenia. Kaikki ei suinkaan vaells Inarinjärveen asti, vaikka vaellustaimeniksi muuttuvatkin. Toinen mahdollinen selitys voi olla ikä. Jos toisessa ympäristössä taimen tulee vaellusikään 2 vuodessa, niin päätöstilanne tulee nopeammin ja selkeämmin eteen, kuin että jos karummassa ympäristössä kasvaa 5 vuotta tullakseen vastaavaan kokoon ja kypsyyteen. Josko sillä tai ravinnolla on vaikutuksia. Mahdollisuuksia on monia. Todennäköisesti Inarinjärven ympäristön eriutyneissä taimenissa on erilaisia erityisominaisuuksia plus kannan sisäillä erilaisia yksilötason selviytymisstrategioita.

Minun on vaikea kuvitella taimenella olevan vaellusgeeniä. Minun on vaikea arvioida että missä määrin Inarinjärven olosuhteet on vertailukellpoisia ja sovellettavissa muuhun Suomeen. Onhan Pohjoisemman Lapin purotkin aika paljon niukkaravinteisempia ja talvet kuivia Etelässä pienissä metrin pari kapeissa puroissa silloin tällöin asukkaat ovat yllättäneet sellaisia yli 5 kilon taimenia rutikuivasta purosta, vaikka eivät ole puron taimenkannasta olleet ennestään lainkaan tietoisia. Ja tämä on tapahtunut niin pienissä uomissa, että Inarin alueella niin pienissä ei välttämättä taimenta esiinny lainkaan. Jos siellä Tanskassakin ne hyvät "meritaimenjoetkin" mitä tässä yhdessä tutkimuksessa tutkittiin oli vain 0,5-2 metriä leveä. Itse sanoisin sellaista pikemminkin kutuojaksi. Norjassa ja Tanskassa noi taimenkannat on kuitenkin hyvin paljon runsaslukuisempia - antaen ehkä paremman käsityksen taimenen käyttäytymisestä mitä se voi olla kun kannat on edes hieman elivoimaisempia.

Sekakalastus ja istutukset hämmentää tätä koko soppaa hyvin pahasti. Siksi ainakin itse esitin jo kauan sitten istukkaisiin kohdistuvaa valikoivaa pyyntiä yhdeksi olennaiseksi keinoksi edistää luonnontaimenten suojelua. Istukkaiden pyytäminen on kaikin puolin ok. Sitähän varten niitä istutuksia suurimmaksi osin vesiin laitetaankin. Sen on sitten oma juttunsa että tarviiko ihan kaikkiin vesiin vierasperäisiä taimenia ylipäätään istuttaa. Ehkä vähän pienempikin määrä riittäisi. Istukkaisiin kohdistuva valikoiva pyynti suojelisi luonnonvaraisia taimenia tasapuolisesti, riippumatta siitä että mistä ovat peräisin. Ainakin luonnonsuojelujärjestöt taisivat olla sitä mieltä että se luonnontaimenten rauhoittaminen olisi vain turhaa kalojen kiusaamista. Haluaisivat mielummin kait totaalisrauhoituksia. Taisi suhtautuminen kalastusjärjestöissäkin ja esim. Uudenmaan ELY-keskuksessa olla vähän saman suuntainen. Jos ei sitä, niin toinen vaihtoehto vaellustaimenen palauttamiselle on vesivoiman ja patojen alasajo. Ei taida sekään innostaa ympäristöjärjestöjä, joiden mielestä vesivoima niin niin kestävää ja hienoa.

Taimenen elinympäristöjä on pilattu läpäisyperiaatteella maassamme hyvin laajalti. Ja tästä riippumatta taimenen ekologinen olemus ja vaelluskäyttäytyminen on ehdottoman olennainen asia selvittää ennen kuin suojelutoiminnan suhteen tehdään pitkävaikutteisia tai jopa peruuttamattommia päätöksiä. Joskus priorisointikysymykset voivat olennaisesti vaikuttaa siihen miten nopeasti ja kestävästi parempiin tuloksiin päästään. Tutkimustietoa on ehdottomasti liian vähän.

Nyt tuli Rietilta aika paksua köyttä. Rantapuusto on puroluonnon ja kalastonsuojelussa aivan keskeisessä roolissa. Kaatuneet puut eivät muodosta vaellusestettä. Jos pienimuotoisesti kynnystävät, niin sillä on uomaa rikastuttava vaikutus. Mutta toki jokaisella saa olla omat näkemykset asiasta. Siis ihan siinä missä esim. luonnonsuojeluliitto on sitä mieltä että vesivoima ja padot on tosi jees, ja istukkaisiin kohdistuva valikoiva pyynti on suorastaan tuomittava. Lisäksi em. liitossa on sisäisesti erittäin vahva näkemys siitä ettei ainakaan Etelä-Suomen luonnonvaraisia taimenkantojen tarttis ollenkaan suojella, koska ovat eräiden näkemysten perusteella pääosin saaneet alkunsa tanskalaisella ns. purotaimenelle tehdyistä istutuksista. Onko taimen luonnonsuojelullisesti laisinkaan suojeluarvoinen, siinä eräs luonnonsuojeluliittoa askarruttava kysymys. Et jos joku on ihmetellä luonnonsuojeluliiton laimeaa suhtautumista taimenkantojen suojeluun, niin siinä selitys. Ei varmaan ole ensimmäistäkään sellaista tahoa tai henkilöä jolla ei olisi monien hyvien näkemysten, ajatusten ja taidon ohella muutamia kummallisiakin näkemyksiä, tai väärää tietoa - tai toisin päin.