Tein vessanseinäkirjoituksen, eli blogikirjoituksen. Laitetaan teksti tännekin kommentoitavaksi. ----
Taimen on yksi halutuimmista ja arvostetuimmista kalalajeistamme. Perinteisesti luokiteltu kolmeen ekologiseen muotoon, puhutaan meritaimenesta, järvitaimenesta ja purotaimenesta. Uhanalaisuusluokituksissa ns. meritaimen on luokiteltu jo äärimmäisen uhanalaiseksi ja ns. järvi- ja purotaimen on vain erittäin uhanalaisia. Napapiirin pohjoispuolellakin sisävesikannat on jo luokiteltu nykyisin silmälläpidettäviksi. Taimenen eri muodot on kaikissa viimeisimmissä uhanalaisuusluokituksissa tippuneet merkittävästi. Jos sama kehitys jatkuu, niin luonnontaimen muuttuuu monin paikoin hävinneeksi.
Taimen on hyvin suosittu kalastuskohde. Ja koska näin on, niin taimenia istutetaan hyvin runsaasti. Istutusten takia kalastuspaine on kasvanut huomattavasti. Istutukset tehdään suurimmaksi osin vierasperäisillä istukkailla, joiden sekoittumisesta luonnonkantoihin seuraa yleensä enemmän ikävyyksiä kuin hyötyä. Istutukset ruokkivat kalastuspainetta, joka kohdistuu myös harvinaisiksi muuttuneisiin luonnonkaloihin. Ideaali olisi, että kalastus kohdistuisi mahdollisimman hyvin vain istukkaisiin, ja mahdollisimman vähän luonnontaimeniin. Ongelma on se, että nämä uivat samoissa vesissä sekaisin, eikä kalastajat vielä osaa tunnistaa luonnontaimenta istukkaasta. Sellaisissa vesissä missä taimenelle halutaan erityinen suoja, on istukkailta leikattu rasvaevä pois, ja sallittu vain rasvaevättömien kalojen pyynti. Tällaisilla säännöllä on uhanalaisille luonnontaimenille voitu alueellisesti saada kohtuullinen suoja.
Istukkaat eivät ole erityisen suojelun tarpeessa, monin paikoin pikemminkin uhka luonnonkannoille. Maassamme on satoja minimaalisia henkitoreissaan olevia luonnonkantoja. Viljelykantoja on vain parikymmentä. Luonnonkannat ovat uhattuja, viljelykalat eivät ole uhanalaisia. Mutta koska luonnonkantojen suojelu on niin retuperällä, niin myös viljelykantojen villit esiintymät (geenipankit) ovat heikentyneet, mikä mutkan kautta uhkaa myös viljelykantojen perimää ja sopeutumista luonnonvesiin. Säilyttääkseen sopeutumiskyvyn ja tuottavuuden olisi olennaista turvata viljelykannoista myös vahvat luonnonkannat. Muuten viljelykannat uhkaavat laitostua, mikä heikentää istutusten kannattavuutta entisestään. Tiettyjen luonnonkantojen suojelu on kriittisellä tavalla myös viljelyn intressi.
Toinen iso seikka on se, että ns. purotaimenella ei edelleenkään ole kalastuslaissa minkäänlaista alamittaa. Kaikkein runsaslukuisimmat purovesien taimenkannat on monilta osin vailla suojaa, kokonaan ilman alamittaa, ts. kalastuksen näkövinkkelistä lainsuojattomia. Kolmas seikka on se, että useimmilla taimenvesillä lisääntyminen saattaa olla vähän niin ja näin, sillä jos yläpuoleisella valuma-alueella tehdään ojituksia. Tämän seurauksen kutusoraikot liettyvät. Yhdenkin vääränlaisen ojituksen seurauksena kokonainen taimenkanta on voinut hävitä. Tällaista tapahtuu liian usein. Ojitusten takia lukemattomien kunnostustenkin hyödyt ovat pitkäksi aikaa valuneet kokonaan hukkaan. Tämä on merkittävästi heikentänyt kiinnostusta järjestää purokunnostuksia ja elvyttää taimenkantoja.
Neljäs merkittävä kysymys on se, että koko taimenen tutkimusta ja suojelua tarkastellaan hyvin kolmijakokeskeisesti. On pitkään ajateltu että purojen taimenet kyllä pärjää, ja että ns. vaeltavat taimenmuodot on akuuteimman suojelun tarpeessa. Tämän takia tutkimus- ja elvyttämisponnistukset on kohdennettu sellaisiin vesiin joissa kuvitellaan kaikkein uhatuimpien ns. meri- tai järvitaimenkantojen ensisijaisesti esiintyvän. Juuri nämä vedet on monesti sellaisia missä istukkaita on hyvin runsaasti, sekaisin harvojen luonnonkalojen kanssa. Purovedet, ja niissä esiintyvät taimenen merkittävimmät geenireservit, nykyiset ja potentiaalisimmat poikastuotantoalueet on jätetty pääosin kokonaan seurannan ja elvytystoimien ulkopuolelle - oman onnen nojaan.
Maamme taimentutkimus on raskaasti alimitoitettu, pintapuolista ja istukaskeskeistä. Kunnostustoimet on kohdennettu ensisijaisesti pääuomien koskiin, vaikka ne ovat ensisijaisesti toimineet lähinnä vaeltavien taimenten läpikulkureitteinä. Todennäköisimmin valtaosa merkittävin osa luonnonvaraisista vaellustaimen-emokaloista pyrkii palaamaan kudulle niihin samoihin pienempiin joki - ja purovesiin missä ovat syntyneetkin. Kudulle palaamassa olevat vaellustaimen -emot jäävät todennäköisimmin hakkaamaan seinää jonkun padon alapuolelle, missä lisääntymisen mahdollisuuksia ei ole. Suomessa vesivoima ei ole kovinkaan vaelluskalaystävällistä. Äärimmäisen harvan vesivoimapadon yhteydessä on kunnolla toimiva kalatie. Vaeltavien taimenten yksi suurimmista uhkista on toki liiallinen kalastus kasvualueella, ts. järvissä ja merialueella. Taimenta pyydetään kaikenlaisilla pyyntivälineillä liikaa, mm. verkoilla.
Maassamme on edelleen valloillaan vanhentunut käsitys, jonka mukaan taimenen vaelluskäyttäytyminen on ensisijaisesti perinnöllinen tekijä, siis vaikka kansainväliset tutkimukset osoittavat jotain ihan muuta. Suomessa taimenen ekologiaa ei ole selvitetty. On lähdetty siitä, että taimen on tiukasti kolmijakoinen. Suomessa purovesiä ja ns. purotaimenia on vähätelty osin sen takia, koska on paikoin jopa kuviteltu niiden olevan perinnöllinen uhka ns. vaellustaimenen perimälle. Näin ei kuitenkaan ole. Taimen on yksi ja sama laji - ekologisesti hyvin muuntuvainen. Vaeltavat taimenkannat on vahvimpia niissä vesissä missä purojen taimenkannat on voimissaan, ja päinvastoin. Vaeltavien taimenkantojen elvyttämisen pitäisi pikemminkin lähteä tärkeimpien lisääntymis- ja poikastuotantoalueiden elvyttämisestä, ts. purovesistä. Siksi liiaksi kolmijakoon nojautuva tarkastelu vääristää epätarkoituksenmukaisesti taimenen suojelua liian pääuomakeskeiseksi, eikä palvele taimenen monimuotoisuuden suojelua ja kantojen elvyttämistä siellä missä niitä vielä esiintyy.
Purovesissä on yleensä jopa kymmenkertaiset poikastiheydet, puhtaammat soraikot ja lähdepitoisempi vesi. Merkittävimmät taimenen elinympäristöt on aina olleet purovesissä, ja edelleen suurimmalta osin seurannan ja elvyttämistoimien ulkopuolella. Purovesissä taimenella ei yleensä ole lainkaan alamittaa. Kalastuslaissa purotaimen on lähes lainsuojattoman asemassa. On arvioitu että Lapissa pyydetään vuosittain jopa 100 000 vaellustaimenen poikasta ns. tammukkana. Ns. järvitaimenella sekä ns. meritaimenella on alamitta, mutta purotaimenella ei ole. Kalastajien onkin käytännössä helppo tulkita kaikki pienemmät taimenet tammukoiksi, vaikka olisivat vähän isommastakin joesta pyydetty. Puroista taimenia pyydetään surutta "tammukkana" - tai kalavedenhoidollisena toimenpiteenä, kun kuvitellaan nämä kitukasvuisiksi.
Huomattava määrä purovesien ojituksia tehdään maassamme ilman lupaa, vaikka vesilaki sitä vaatii, eikä kalatalous- ja ympäristöviranomaiset juurikaan niihin puuttu. Kalakantojen elvyttämistä tehdään vanhasta tottumuksesta liian istutuskeskeisesti. Kaikki asianomaiset kuitenkin tietävät, että istutuksista seuraan luonnonkannoille herkästi enemmän ongelmia, kuin että niistä olisi iloa. Maamme taimenkantojen elvyttäminen on tähän asti ollut suurilta osin teennäistä, pintapuolista ja liian lyhytjänteistä. Kunnostuksiakin on tehty ensisijaisesti kalastusta parantavina toimina. Kunnostusten myötä maahamme on syntynyt iso määrä uusia koskikalastuspaikkoja, jotka ovat ruokkineet kalastusta reilusti enemmän kuin mitä kunnostuksilla on lisääntymistä edistävää vaikutusta. Paljon periaatteessa hyvätahtoisia pyrkimyksiä, jotka ovat vieneet maamme taimenkantoja pikemminkin ojasta allikkoon. Luonnonvarainen taimen on Suomessa koko ajan entistä uhatumpi.
Taimen on Suomessa vakavasti uhattuna
21.09.2011 - 12:21
Katselin ajankuluksi haulla "Patagonia trout fishing" juttuja ja kuvia Patagoniasta.
Paljon puhutaan taimenista, mutta lohikaloja on sinne istutettu jos jonkinlaisia.
On erilaisia taimenia, kirjolohta, steelheadia, nieriää, atlantinlohta, hopealohta ja kuningaslohta.
Kuvia katsellessa ihmetytti miten siellä kalat voivat lisäätyä?
Joethan ovat "hirveitä rännejä" ilman pintakiviä.
Pohja sen sijaan on erikokoista kiveä ja soraa.
Varmaan istuttavat uudet kalat joka vuosi?
Patagonian pormestari kielsi aikoinaan kaiken näitä lajeja koskevan ammattikalastuksen.
http://www.fishmaster.fi/Losalerces.htm
http://www.patagoniafishingcompany.com/
Eipä tullut edelliseen vähän ilkikuriseen kirjoitukseeni kommentteja.
.........
Onkohan Patagoniassa pormestari kun yleensä aluepäällikkö on kuvernööri tai maaherra?
No, -väliäkö sillä ...
Soitetaan nyt vielä joku sointu tätä rikkinäistä
:
levyä, jos sinne vaikka sattuisi joku uusi nuotti
sekaan
Tuleehan niistä vedenalaisista kivistä pintakiviä
kun vesi laskee. Suomen olosuhteissa taimenen
pennut tarvitsevat suojapaikkoja, koska
lajistoomme kuuluu myös monenlaisia taimenia
syöviä otuksia. Patagoniassa tilanne voi olla
toinen.
Mun mielestä niiltä kunnostetuilta koskilta joissa
itse olen kahlaillut löytyy erittäin paljon
laajoja soraikoita joissa ei ole mitään kiviä
tekemässä pyörteitä. Sen sijaan kerroksellista
rakennetta, jossa poikasille olisi runsaasti
jemmoja on huomattavasti vähemmän. Nuo laajat
kentät ovat tätä nykyä aika vähällä käytöllä
kutuaikaan, mikä saattaa johtua siitäkin että isot
taimenet puuttuu. Mutta kyllä niille kutupaikat
löytyy jos vain ensin saadaan kasvateltua
järvitaimenet kutukokoon.
Jos kalaonnilla on mielessä joku paikka mistä
tämmöinen sorakenttä puuttuu, niin käy tekemässä.
Ei se ole keltään pois. Itse olen tehnyt
poikasalueita muutamissa kohteissa, koska
mielestäni niissä on kehitettävää.
On oikein kunnostettuja ja luonnostaan hyviä.
Sen lisäksi on pilalle "kunnostettuja".
"joku paikka mistä tämmöinen sorakenttä puuttuu, niin käy tekemässä".
Kuka tahansa ei voi tehdä kunnostustöitä oman mielensä mukaan muiden vesillä.
Se ei edes onnistuisi kovassa virrassa ja syvässä vedessä noin vain.
Tämä nyt lie itsestään selvä asia useimmille.
Esim. Konnekoskelle ei yritettykään tuoda soraa tuhottujen kutupaikkojen korvikkeeksi.
Kuka tahansa saa järjestettyä kunnostuksen jos
haluaa. Varsinkin tuollaisen pikku soraistuksen,
mistä ei ole kenellekään mitään haittaa.
Niinhän sitä luulisi. Ja kyllä sorastuksesta haittaakin on.
Ei niitä noin vain voi tehdä.
Jakokunta, Ely-keskus ja kunnan ympäristövastaavat siinä pitää olla mukana.
Uudenvuoden -ennustukseni on, että taimenen alamäki tulee vuoden 2012 aikana olemaan tasaisen varmasti laskussa. Puhetta korkeintaan riittää, jotain näennäisiä tekojakin ehkä. Useimmat kalastajat kuitenkin ajattelee, että vastuu kalavesistä on viranomaisilla tai kalavedenomistajilla, tai kuvittelee ettei talkookunnostuksiin voi kuka tahansa ryhtä. Toisaalta todennäköisesti monet on myös jatkossa sellaisessa käsityksessä että myös vähän sinne päin tehdyt kunnostukset pelastaa kaiken. Siksi kutupohjien liettymiseen ei riitä yleisesti juuri minkäänlaista mielenkiintoa. Riittää että on näennäistä elvyttämistä. Kunhan vesiin istutetaan säännöllisesti sitä kalaa millä kalastajat voivat täyttää pakastimensa.
Luonnonkannat tulee yleisesti kuitenkin heikentymään, osa saattaa kadota lopullisesti. Viljelyperäisistä istukkaista saattaa tilalle kotiutua, tai syntyä muutama geneettinen vierasperäinen luonnonikäluokka. Tutkimukselta en odota mitään ihmeellistä. Viljely- ja istutustoiminta puksuttaa tasaisesti vesistöihimme sekageenistöä, joka tasaisesti hivuttautuu kaikkiin niihin vesistönosiin ja alkuperäiskantoihin, joihin kalateiden rakentamisen kautta on vapaa vaellusyhteys. Viranomaiset ja tutkijat pitävät kiinni kolmijaosta ja vanhasta jargoniastaan. Siltä osin ei muutosta parempaan. Luonnonsuojeluliitto nostaa taimenen muutamia kertoja ens vuoden aikana otsikoihin. Virho jatkaa kunnostustalkoitaan. Myös ohijuoksutukset jatkuvat.
2012 tulee mitä ilmeisimmin olemaan hyvin laiha taimenvuosi. Meri-ja järvi-sekapyyntikin jatkuu entisen kaltaisena. Monikoukkuisten vaappujen aiheuttamasta kuolleisuudesta ehkä vähän keskustellaan - tietoisuus urheilukalastuksenkin haitoista tulee pikkuisen paremmaksi. Tuskin mikään kuitenkaan muuttuu. Vahvoista ennakkoluuloista kumpuava asenteellisuus jarruttaa tiukasti. Kalastajien saamisen himo on kuitenkin se mikä määrää pyyntimuodot, tavoitellun saaliin - seurauksista piittaamatta. Tyrskykalastus ja taimenen uistelu pysyy yhä hyvin suosittuna, siinä missä monet perhokalastajille aikoinaan perustetut istuta ja ongi-kosket. Perhokalastajien määrä jatkaa hiipumistaan. Siinä minun ennustus taimenvesille tulevaksi vuodeksi.
-kuvittelee ettei talkookunnostuksiin voi kuka tahansa ryhtyä".
-"Monikoukkuisten vaappujen aiheuttamasta kuolleisuudesta ehkä vähän keskustellaan".
Joopa joo.
On surkuhupaista seurata tätä keskustelua - huonon omantunnon paikkaamiseksi yritetään etsiä pelastusta ja vapautusta koskien kunnostustoimista! Toki on hyvä, että sellaista tehdään, mutta taimenen tulevaisuuden pelastamiseksi se ei riitä. Jokainen kalamies (ja -nainen) varmaan tajuaa liikakalastuksen ja yhä tehokkaampien pyyntimuotojen olevan suurimpana tekijänä nykyiseen tilanteeseen. Ja se ongelma onkin juuri tässä: sen sijaan että ajateltaisiin omaa kalastusmoraalia etsitäänkin vikaa muista - oli se sitten ammatti- tai vapaa-ajan kalastus. Itse olen valmis panemaan kalastusvälineeni naftaliiniin muutamaksi vuodeksi koska se näyttäisi olevan se ainoa keino hädänalaisen lajin säilymisen kannalta. Toivon tosiaankin, että vastaavaa ymmärrystä löytyisi muiltakin tahoilta, vaikka syvästi epäilenkin sitä...
-"Toivon tosiaankin, että vastaavaa ymmärrystä löytyisi muiltakin tahoilta, vaikka syvästi epäilenkin sitä"...
Samoin epäilen minä. Ilman pakkoa ei tapahdu mitään.
Tornionjoki on hyvä esimerkki siitä mitä tapahtuu vaikka joella ei pyydettäisi lainkaan.
Kaikki saavutettu n.s. "hyöty" korjattiin merellä verkoilla y.m. ja ylikin.
Jokainen vapakalastaja noudattakoon hyviä tapoja ja kohtuutta omalta osaltaan.
Sotka kirjoitti: Itse olen valmis panemaan kalastusvälineeni naftaliiniin muutamaksi vuodeksi koska se näyttäisi olevan se ainoa keino hädänalaisen lajin säilymisen kannalta.
Sanoisin että hyvin marginaalinen vaikutus sellaisella passiiviselta pyynniltä pidättäytymisellä on. Ainakaan kalastuksen lopettamisella ei yleensä ole kielteistä vaikutusta kalakantoihin. Roskakalojen tehopyynnin lopettaminen on ehkä ainoa pyynti jota voisi olla hyödyllistä jatkaa. Itse ollut viimeisen kahden vuoden aikana taimenkalassa vain yhden kerran, eli noin 30 minuuttia + pari pilkkireissua, mato-onkireissua ja pari kertaa virvelöimässä. Taimenkalassa sain alamittaista, joista toinen vapautui ilman haaveria, ja toinen kuoli vaapun ylimääräisten koukkujen aiheuttamiin vammoihin. Virvelikalassa sain puolessa tunnissa yhden salakan ja yhden silakan. Toisella virvelireissulla sain kourallisen pikkuahvenia. Pilkkireissuilta sain pari ahventirriäistä per reissu. Mato-onkireissulla tuli läjä särkiä. Joskus ennenmuinoin ja oikein kohdennettuna toki vapakalastuksellakin saatoin saada reilusti enemmän. Itse en kuvittele, että yhdenlaiset pyydykset tai pyyntimuodot on hyviä, ja toisenlaiset aina vain pahoja. Kyse on siitä miten niitä käytetään, ja paljonko oikeasti pyydetään, otetaan pois ja aiheutetaan tahatonta kuolleisuutta - joka oman kalastuksen osalta luonnollisesti arvioidaan ihan minimiksi, siinä missä muiden pyytäjien haitat aina yliarvioidaan.
Itse uskon että passiivisimpien kalastajien tekemisillä on korkeintaan symboolinen merkitys, yhtä näennäistä kuin kunnostukset. Ne on lähinnä ne passiivisemmat kalastajat normaalisti jotka miettii kalakantakysymyksiä. Kriittisintä on se mitä aktiivisimmat ja taitavimmat tai röyheimmät kalastajat tekee. Nehän pyytää paljon, just siksi koska ajattelee että kalaa on loputtomasti. Siksi tällaisilla ei yleensä ole pienintäkään tarvetta mihinkään kriittiseen pohdiskeluun, tai oman toiminnan mielekkyyden arviointiin. Jos ei tule riittävästi kalaa, niin valitetaan vain liian vähäisiä istutuksia, tai muiden liiallista pyyntiä. Jos on taitoja, osaamista ja paikallistuntemusta, niin todennäköisesti ei ole kanttia olla kalastamatta. Vähän niin kuin jättäis pottusadon syksyllä peltoon - myyrien syötäväksi. Ei ahvenkaan pääse raidoistaan. Kerran pyytäjä - aina pyytäjä.
Itse edustan pikemminkin sitä näkemystä, ettei taimen kaipaa tulla pelastetuksi. Ei se edes tiedä olevansa uhanalainen, eikä se piittaa. Taimen vai on ja sinnittelee yhtä piittaamattoman itsekkäästi kuin kalastajat keskimääärin. En tiedä onko kalastajat asioista yhtään sen tiedostavampia kuin taimenetkaan. Taimenkantojen tila on puhtaasti ihmisistä kiinni, jotka pyynnillään tai muilla teoilla (maankäytöllä tai esim. vesivoiman edistäisellä) enemmän tai vähemmän edesauttava taimenvesien alennustilaa. Joissain poikkeuksellisissa tapauksissa saatetaan jopa saada pari askelta otetua taaksepäin, joka tuokion kuluttua muuttuu eteenpäin suuntautuneeksi pyrähdykseksi. Jos ei kalasta ollenkaan ei se ei ole kalastamista lainkaan. Jos vastuullisemmat kalastajat jättää kalavedet kokonaan rauhaan, niin niiden saaliskeskeisten osuus on sitä suurempi. Lopputulos on ehkä entistä huonompi. Taimenkannat on ensisijaisesti (kalastusta harrastavien pyynnin) kalastuksen kestävyyden mittari. Itse kannatan mielummin kestävää (monipuolista) kalastamista kuin ettei kalasteta lainkaan.
Kalastaja toteuttaa ensisijaisesti itseään pyytämällä halutut kalat mahdollisimman tehokkaasti - mm. taimenia. Mitä taitavampi, ahkerampi ja tehokkaampi pyytäjä, sen suurempi kalastaja. Se on sitä kalastuksen aatelia. Kalastamista isolla koolla. Taimen on vain yksi isoksi kalastajaksi tulemisen väline - mittatikku. Jos kalastaja ei ole saaliskeskeinen, niin saattaa olla välinekeskeinen, eli kilpaillaan kavereiden kesken että kummalla hienommat ja kalliimmat välineet. Sellainen kilpailu on kalakantojen osalta paljon vähemmän vaarallista. Joskin yleensä jossain vaiheessa taivutaan ajattelemaan että pitää alkaa saamaan aika paljon kalaa, koska muutenhan kaikki välineet on ostettu ihan turhaan - tai jotain. Voi muuttua myös kilpailuksi siitä että kuka on innokkain kalastaja. Yleensä tällaisen on jostain syystä poikamiehiä, todennäköisesti ikuisia sellaisia. Minä uskon, että kalastajat on valmiita laittamaan välineensä naftaliin vain jos kiinnostus kalastukseen on totaalisesti hiipunut, tai jos ei terveydellisten syiden takia ei yksinkertaisesti pääse kalaan, toinen jalka jo haudassa tms...
ps. Kunhan tulisi jäät, et pääsisi ahvenia pilkkimään.
"Ei niitä noin vain voi tehdä.
Jakokunta, Ely-keskus ja kunnan ympäristövastaavat
siinä pitää olla mukana."
Kolme puhelinsoittoa.
Voi .....!
Kaukaa on hyvä viisastella tässäkin asiassa.
Haluaisin nähdä kuka sorastaa Konnekoskeakin ilman kaivinkonetta ja ponttoonilauttaa.
Leveyttä 30-45 metriä, vettä on 1-2,5 metriä ja virta voimakas.
Ei siinä ämpärillä ja lapioilla ole tekoa niin kuin jossakin pikkujoella/purolla jossa vettä on polveen ja leveyttä jokunen metri.
Sitäpaitsi korjauskunnostus pitäisi uusia osin pohjiaan myöden ja poistaa/siirtää kivikasoja monta kuutiota.
Aivan sama on tilanne muillakin isovetisillä koskilla.
Konevoimaa tarvitaan ja sen lisäksi monet luvat sekä myös MAKSAJA työlle.
Kustannukset ovat helposti 20000-30000€.
........................................
Saattaa jotakin olla tapahtumassa kuitenkin.
Sen verran olen kuullut, että tilannetta on tarkoitus arvioida.
Siis eihän taimen ole läheskään aina edes kunnostuksen tavoite, ainakaan lopputuloksen perusteella, tai muutenkaan. Vissiin on joskus aiemminkin mainittu että kunnostamisen ja ennallistamisen tavoite voi olla ihan muu kuin taimen, niin kuin Nuuksion kansallispuiston Myllypurossa. Sinne tehtiin kyllä peratun kosken kiveämiset ja uoman ennallistamiset. Sorastuksia ei tehty, koska kuulemma perusteluna oli, että kunnostuksissa ja ennallistamisessa käytetään vain sitä materiaalia mitä löytyy kansallispuiston sisältä. Uoman palautukset, lisäsivät merkittävästi haukien ympärivuotista viihtymistä purossa ja parantuneiden tulvien kautta vissiin myös lisääntymistä. Nämä kunnostukset ja ennallistamiset elvytti merkittävästi ainakin alueen haukikantaa. Nyt taimen taitaa olla kokonaan kadonnut ko. purosta. Nyt kaavailevat vissiin Guumbölenjoen patojen ohitusta jotta Mankinjoen taimenet pääsisivät nousemaan kansallispuistoon asti. Etteivät vain joutuisi Myllypurossa runsastuneiden haukien suihin? Näissä oloissa ainakaan itse en mitenkään automaattisesti ole sitä mieltä että tällainen patojen ohitus ja arvokkaan taimenkannan vaellusreitin avaaminen haukien valtaamaan alueeseen ei välttämättä ole kovinkaan fiksua, niin kuin ei sekään että tehtiin kunnostus, mutta jätettiin sorastukset kokonaan tekemättä. Toisaalta en tiedä olisiko sorastukset ja taimenen lisääntymisen varmistaminen muuttanut asiaa miksikään. Haukien kutuolosuhteiden merkittävä parantuminen uoman ennallistamisen myötä ei voi olla vaikuttamatta merkittävästi puron kalaston rakenteeseen. Saattaapi olla että Myllypuro on alunperinkin ja kautta vuosisatojen ollut aina ensisijaisesti ja enemmän haukipuro, eikä välttämättä niinkään taimenpuro.
Eipä toi paha hinta ole jos oikesti saa koskea
kuntoon, käytetyn auton hinta...
Panee sitten jakokunnalle rahaa menemään kun on niin pikkuraha kyseessä ...
..........................
Kokeilin aikaisemmin kysyä lukijoilta miten taimen oikeasti kutee, mitä siinä tapahtuu ja mitkä ovat onnistuneen kudun edellytykset.
..........................
Ei tullut silloin yhtään tyhjentävää vastausta.
Jospa nyt tulisi ......
Henkka K voisi eniten kirjoittaneena aloittaa?
Onnistuneen kudun edellytys on, ettei käy niinkuin vasemmalla olevassa kuvassa kaloille on käynyt?
Tarpeeksi tyhjentävä vastaukseni on, että eri paikoissa eri kokoiset taimenet kutee hyvin eri tavoin. Osa ei selkeästi tiedä mitä tekee, eikä kuteminen kovin hyvin onnistu vaikka on hyvissä oloissa. Jotkut aloittaa liian aikaisin. Jotkut pääse kutualueille liian myöhään. Joillain voi olla ajastin geeneissä ihan poskellaan. Vääränlainen kavaljeeri. Väärä pohja. Kalojen kutukäyttäytymisessä on vaihtelua osin ihan varmuuden vuoksi. Jos kaikki kutisi yhdellä tietyllä tavalla, yhdessä tietyssä paikassa, niin olis aika varma että puihin menisi. Joskus on kriittisen tärkeätä että kutijatkin menee vähän fiiliksen pohjalta. Syksyt ja talvet kun tuppaa olemaan myös vähän erilaisia. Mikä onkaan kutukalojen kutukäyttäytymisen merkitys lisääntymisen onnistumiseen, ja mikä osuus muilla tekijöillä. Syksyn ja virtausten ennakoiminen on kaloille ihan mahdotonta. Mistä ne tietää että onko matala vesi, vai tuleeko se syystulva, eli pitääkö odottaa, vai antaa mennä. Ei ole yhtä oikeata tapaa kutea - paitsi ehkä kala-onnin mielestä.
Monilla linnuilla esim. voi käydä niin että ekaa kertaa pesintää tekevät kämmii mahdollisesti koko kakun. Toisella kerralla, siis seuraavan kevään pesinnässä onnistutaan aina merkittävästi paremmin. Voi olla että taimenilla on vähän sama juttu. Kutuhommissa ensikertalainen voi olla koosta riippumatta aika tampio. Muistelkaa vain itteänne. Minun ymmärtääkseni taimen ei ole uhattuna sen takia että sen kutuhommissa ei ola riittävästi variaatiota tai oikeaoppisuutta, vaan muissa seikoissa. En sen takia ymmärrä miksi kysymys kutukäyttäytymisestä on niin kriittinen. Ei kalojen kutukäyttäytymisessä ole mitään vikaa. Vika on pikemminkin siinä että taimenta yritetään koko ajan väkisin puristaa muodottomiin lokeroihin tai muotteihin. Onko siinäkään mitään järkeä?
Onnistunut kutu? Kutu on se kun kala laskee mätinsä. Onnistunut lisääntyminen taasen tarkoittaa sitä että alueella vipeltää seuraavana kasvukautena runsaasti elinkelpoisia luonnonpoikasia. Lopputuloksen kannalta kanta elpyy vain jos koko elikierto toimii. Kutupohjat on siinä vain yhtensä pienenä osatekijänä. Joissain ympäristöissä kannan elinvoiman kannalta kutualueiden toimivuus on kriittisempää. Jossain muualla taas ei niinkään. Missä niitä hyvälaatuisia kutupohjia eniten tarvittaisiin? Missä tarvitaan jotain muuta? Mikä nyt on missäkin luonnonkannan voimistumisen tai taantumisen pahimmat pullonkaulat? Jossain voi olla kutupohjien laadussa ja kudun onnistumisessa. Jossain voi olla ihan muut seikat.
Kai nyt kuitenkin on niin, että taimen valitsee parhaan/mieleisen/tyypillisimmän kutupesän paikan?
Katsotaan tuleeko muita kirjoituksia.
Jokainen kutija tekee omat valintansa. Ei ole kahta identtistä kutijaa / kututapahtumaa. Kutuolosuhteet vaihtelee merkittävästi, joissain paikoissa enemmän kuin toisissa. Siksi myös kutupohjienkin pitäisi olla vähän erilaisia. Taimen kutee siinä mikä on tarjolla. Tai mistä se taimenkaan aina tietää että mikä sille olisi parasta. Kuka tietää? Ei kukaan. Jotkut saattaa parhaassa tapauksessa olla korkeintaan hyvillä jäljillä.
Jokisysteemit ovat ihan luonnostaakin jatkuvassa
muutoksessa. Jotenkin tuntuu, että taimenenkin
osalta halutaan kunnostaa/suojella jotain tilaa,
joka on mielletty taimenelle parhaaksi tilaksi. Eli
kyllä niiden kivien ja sorien kuuluu tulla sieltä
vähitellen alaspäin =)
Eli yksinkertaistettuna? On osaltaan hyvä, että on
vaihtelua siitä, missä kutee, mihin aikaan ja kenen
kanssa.
Keski-Suomenja Savon koskilla tehdyt tutkimukset osoittavat selvästi, että taimen valitsee vuodesta toiseen samat paikat.
Ne ovat juuri tyypillisiä, eivät missään tapauksessa sattumanvaraisesti valittuja.
Edellytyksenä on tietenkin, että sopivia kutupesän paikkoja on tarjolla.
-"Taimen kutee siinä mikä on tarjolla".
-"Tai mistä se taimenkaan aina tietää että mikä sille olisi parasta".
Ensimmäinen lause kohallaan, toinen ei.
Arvasin että kalaonnilla on näihin asioihin aina oma totuus. ;)
Henkka K.
Lainasin vain taimenen meille kertomia "totuuksia".
On aika lailla eri asia seurata tapahtumia etelän pienillä puroilla kuin oikean (järvi)taimenen elinalueilla.
..........................
Perinteisesti samoilla alueilla syntyneet taimenet/lohet tietävät oikein hyvin mikä on hyvä kutupaikka, riittävä syvyys/virtaama jne.
Miksi?
-Koska ne ovat syntyneet itse samoilla paikoilla ja palaavat aikanaan kutemaan omalle synnyinpaikalleen.
Siksi ne eivät esim. kude liian matalille paikoille koska ne ovat vaarassa jäätyä tai jäädä kuiville.
Vain "orpit" (istukkaat) jotka on keinotekoisesti pakotettu siihen yrittävät kutea pers pystyssä kivien välissä.
Tästä syystä voisi kysyä esim. Vantaanjoen sopivuutta taimenen palautamiseen nykyisellään.
Ei siellä jaskakiekareiden ja myrkkyjen seassa ole mitenkään ylentävää yrittää jatkaa sukuaan.
Taimenkin on oman tyypillisen käyttäytymisensä orja.
Se palaa sinne mihin on pakotettu, joissakin tapauksissa pelkästään ihmisen "ansiosta".
Lisää kalaonnimaisia totuuksia. Nyt suorastaan valaistuimme. Kiitos siitä. Uskossa on hyvä elää... Eli valtaosa mamme taimenista ei ole oikeita taimenia. On sekin yks näkemys. Sanoisin että varsin ahdasmielinen, mutta näkemys kuitenkin.
Itse olen aina ollut pikemminkin taipuvainen ajattelemaan että on monenlaisia taimenvesiä. Monenlaisia vesiä missä taimen on aina esiintynyt ja tulee aina esiintymään. Taimenkin on Suomen maalla suhteellisen nuori asukki. Jääkauden jälkeen tänne levinnyt. Suurimmaksi osin taimenet on sen luontaisella esiintymisalueella pikemminkin kotonaan hyvin pienissä puroissa ennemmin kuin reittivesien koskissa. Vain pieni murto-osa taimenista kutee reittikoskissa, suhteessa vielä pienempi osa luontaisesti lisääntyneistä ja emoiksi asti kasvavista taimenista on peräisin reittikosken soraikosta. Jos tuijottaa kapeasti vain yhden reittikosken kutukäyttäytymiseen, niin antaa minun mielestä hyvin yksipuolisen kuvan yhdestä varsin suppeasta taimenjoukosta. Taimenia elää vapaaehtoisesti ja luontaisesti ja ihan ilman ihmisen auttavaa kättäkin hyvin monenlaisissa vesissä. Joistain paikoista taimen on vain ihmisen myötävaikutuksella taantunut tai jopa hävinnyt. Ja kaikki olemassaolevat taimenet on kyllä yhtä oikeita taimenia.
"Kapea" ja "apea" näkemykseni on kotoisin monilta (ei siis vain yhdeltä) Keski-Suomen ja Savon
reittikoskilta joissa ovat kehittyneet ja eläneet eräät Suomen hienoimmat taimenkannat.
Mainitsemistani syistä ne varmaan ovat olleet elinvoimaisimmat ja paraskasvuisimmat koko Suomessa.
............................
Olosuhteet eivät tietenkään ole yhdenlaiset, mutta tehokkaan lisääntymisen perusehdot ovat varmaan aikalailla samat.
-Kutukuopan kaivaminen ja mädin peittäminen tulee onnistua.
-Happea pitää riittää mätimunille.
-Mäti ei saa jäätyä tai jäädä kuiville, j.n.e.
............................
Taimen lisääntyy pohjoisessa jopa umpilammissa.
Tenon latvavesillä voi taimenen nähdä kutevan pikkujokien/purojen lampareissa joissa virtaa ei juurikaan ole.
Emoilla on tapana uida kudun päätteeksi kiivasta rinkiä kutupaikan ympärillä.
Mikä lie senkin tarkoitus?
Hapettaminen, vaiko tarkoitus saada munat piiloon pohjasoran ja kivien väleihin?
Tätäkään ei kukaan opeta, vaan se on ilmeisesti rekisteröityneenä perimään.
Ei taimen tosiaankaan ole vain yhdenlainen.
Sitä nyt en ole koskaan tarkoittanutkaan.
........................
Älä nyt Henkka happane, ei me todellakaan olla perusteellisen erimielisiä asioista.
Laitoin Taimeninstituutin muistokirjoituksen / epävirallisen historiikin
muutaman vuoden tauon jälkeen takaisin nettiin. Näkeepähän sieltä taas
kuka tahansa että mitä aikoinaan tehtiin ja sanottiin näistä asioista
joskus -90 luvulla.
http://www.henrikkettunen.com/taimeninstituutti/index.html
Tästä suoraan kaikkiin lehdistötiedotteisiin jotka puskimme vuosien varrella ulos.
Joihinkin asiakysymyksiin / kannanottoihin saatiin joitain muitakin järjestöjä mukaan.
http://www.henrikkettunen.com/taimeninstituutti/tiedotteet.html
Sivut
Lisää uusi kommentti